Vieraskolumni

Suuria puheenaiheita

Globaalin demokratian edellytys on kyky luoda globaaleja puheenaiheita.
Teppo Eskelinen
26.6.2005

Teppo Eskelinen

Globaali demokratia on ollut kansalaisyhteiskunnan suuria puheenaiheita viime vuosina. Toisinaan on hieman vaikeaa hahmottaa, mitä käsitteellä varsinaisesti tarkoitetaan. Joillekin tulee mieleen erilaiset maailmanparlamenttiviritykset, toisille muut kansainvälisten instituutioiden reformit. Joka tapauksessa idea on sama: yhdessä pitäisi päättää, jotenkin nykyistä paremmin.

Suhtautumisessa globaaliin demokratiaan kyyninen reaktio on varsin yleinen: hyvä idea, mutta mahdoton toteuttaa. Maailma ei ole koskaan niin yhtenäinen, että meillä voisi olla yhteistä demokratiaa. Siispä pysykäämme kansallisella tasolla.

***

Toisaalta tuskin kukaan, joka pitää globaalia demokratiaa utopiana, pitää kansallisvaltiotason demokratiaa mitenkään ihmeellisenä asiana. Raja kulkeekin arkiajattelun mukaan tässä: kansallisvaltio on sopivan kokoinen yksikkö demokraattiselle päätöksenteolle, maailma liian suuri.

Tällöin jää usein huomaamatta, että valtiollisen demokratian synty oli aikoinaan aivan yhtä utooppinen projekti kuin globaali demokratia tänään. Kun 1700-luvulla ideoita valtiollisesta demokratiasta ruvettiin tuomaan esiin, ajatus vaikutti järjettömältä.

Demokratia sellaisena kun se tunnettiin oli kreikkalaisen kaupunkivaltion kontekstissa syntynyt käytäntö. Demokratia oli päätöksentekotapa jossa osallistujat mahtuivat samalle torille keskustelemaan. Tämä sai ihmiset aivan perustellusti kyselemään, miten esimerkiksi Ranskan kokoisessa maassa voitaisiin ikinä harjoittaa demokratiaa?

Outoa kyllä, niin siinä vaan kävi. Sopivan kokoisen demokraattisen yksikön raja siirtyi varsin sujuvasti. Eikä ole mitään syytä olettaa, etteikö tätä siirtymää voisi tapahtua toisenkin kerran.

***

Demokratiaan eivät kuitenkaan riitä pelkät äänestämisen ja päätöksenteon instituutiot. Siksi keskustelu globaalista demokratiasta ei voikaan pysähtyä instituutioihin.

Yksi asia, mikä erityisen usein unohtuu demokratiasta puhuttaessa on se, että demokratia vaatii yhteisiä puheenaiheita. Utooppisen projektin nimeltä kansallisvaltion demokratia on vakiinnuttanut tiedonvälityksen kehittyminen. Kansallinen media on onnistunut luomaan ihmisille yhteenkuuluvuuden tunnetta, siis jonkinlaisen "kreikkalaisen torin" illuusion. Media tarjoaa ihmisille aiheita joista puhua keskenään.

Nykydemokratian keskeinen vallankäyttömuoto onkin puheenaiheiden valinta. Äänestäminen tuntuu minusta usein tyhmältä, mutta ei siksi etten tahtoisi vaikuttaa, vaan siksi, että keskustelu tuntuu käsittelevän aina aivan vääriä asioita.

***

Globaali demokratia ei siis ole lainkaan mahdoton projekti. Ongelmana kuitenkin on, minkälainen järjestelmä maapallolla voisi luoda yhteisiä puheenaiheita ja sitä kautta demokraattisen yhteisön tunnetta. Tämä tuntuu olevan hankalaa jo Euroopassa, jossa jokainen valtio puhuu hieman omista asioistaan, omalla tavallaan, oman tiedonvälityksensä kautta. Parlamentti on tyhjä kuori niin kauan kun eurooppalaiset eivät miellä keskustelevansa samoista asioista.

Globaalissa demokratiassa olisi pelättävissä, että median valta nousisi aivan uusiin mittasuhteisiin. Mediateollisuus keskittyy jatkuvasti, pitäisikö sen keskittyä vielä enemmän? Jos maailmalla pitäisi olla yhteisiä puheenaiheita, kuka niitä säätelisi ja toisi esiin? Fox News ja BBC World?

Voi olla että globaalista demokratiasta tulisikin systeemi, jossa puhuttaisiin vielä enemmän vääristä asioista kuin kansallisessa demokratiassa. Eipä siis paljon kiinnostaisi.

***

Toisaalta jotkut tapahtumat antavat myös uskoa mahdollisuuteen luoda yhteisiä puheenaiheita alhaalta päin. Tyypillisin esimerkki viime ajoilta on Irakin sodan vastustus. Muutamana suurena mielenosoituspäivänä ihmisillä on todella ollut yhteinen puheenaihe, joka ei ole ollut mediavallan säätelemä.

Se, miten vastarinnasta rakennetaan instituutioita, onkin taas sitten ikuisuuskysymys. Sitä voikin pohtia vaikkapa kesämökin rannassa.


Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka valmistelee väitöskirjaa globaalista oikeudenmukaisuusteoriasta. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.