Suomi - onnen ja tasa-arvon maa

”Ihmiset täällä vaikuttavat onnellisemmilta kuin kotimaassani.” Kuulin havainnon useilta kohtaamiltani länsimaalaisilta kiertäessäni kuluvana keväänä kolmen kuukauden ajan eri puolilla Afrikkaa, kirjoittaa Kepan vieraskolumnisti Eveliina Talvitie.
Eveliina Talvitie
20.4.2017

Joillekin tulee yllätyksenä se, että niukkuudesta huolimatta monet Afrikan köyhien maiden asukkaat vaikuttavat hymyileviltä ja rennoilta. Esimerkiksi suomalaiset eivät vaikuta samalla tavalla onnellisilta. Vaikka kaiken järjen mukaan heidän pitäisi olla yhtä hymyä.

Tai ainakin melko hymyileviä, sillä YK:n kestävän kehityksen verkoston tekemän raportin mukaan suomalaiset ovat melko onnellisia. Sijoituimme tuoreimman onnellisuusraportin mukaan 156 maan listalla sijalle viisi. Meitä onnellisempia ihmisiä löytyy ainoastaan Tanskasta, Sveitsistä, Islannista ja Norjasta.

Onnettomimmat ihmiset asuvat raportin mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa – esimerkiksi Togossa ja Beninissä. Työskentelin reissuni aikana molemmissa.

Joillakin näiden maiden asukkailla oli tuntumaa myös Suomeen. Maahamme liitettiin vauraus ja järjestelmällisyys. Kuulin myös, että meitä suomalaisia naisia pidetään tasa-arvoisen asemamme ja asenteemme takia miehinä. Mieleeni juolahti, että puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo (ps.) saisi näillä seuduilla kannatusta. Hänhän on osoittanut huolensa siitä, että suomalaiset naiset muistuttavat tasa-arvoistumisen seurauksena jo liikaa miehiä.

Sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi, mutta saattaa se tehdä.

* * *

Kohtasin onnettomien ihmisten maiksi luokitelluissa Togossa ja Beninissä iloisilta vaikuttavia ihmisiä. Vaikutelma eli rinta rinnan köyhyyden ja apaattisuuden kanssa. Ehkä ihmiset peittävät surunsa eri tavoin eri puolilla maailmaa.

Kysyin haastattelemiltani lapsilta ja heidän vanhemmiltaan, mikä heille tuottaa iloa. Sain muun muassa seuraavia vastauksia:

Kun saan lahjoja siskolta.

Kun saan rahaa pestyäni ihmisten autoja.

Jos lapseni pääsee kouluun.

Kun saan syödä isän kalastamia kaloja.

Jos poikani hankkii koulutuksen ja ostaa auton.

Todistin tilannetta, jossa 6-vuotias Lajoie-poika sai 10 000 sefen (noin 16 euroa) setelin. Sanotaan, että raha ei tee onnelliseksi, mutta saattaa se tehdä. Ainakin hetkeksi. Lajoie ryntäili seteli kädessä ympäri pihaa. Hän ei tiennyt miten päin olisi ollut. Nauroi ja halaili perheensä jäseniä.

Onnellisuutta on tunnetusti vaikea määritellä. YK:n raportissa maan onnellisuus määritellään kansanterveyden, sosiaalisen turvan, elinajanodotteen, anteliaisuuden ja kulutuksen mukaan. Kaikki asioita, jotka liittyvät rahaan.

Onnellisuus kuten tasa-arvokaan ei ole saavutettu, pysyvä asiantila. Molemmista täytyy pitää huolta.

* * *

Onnellisuutta vähentää raportin mukaan se, että ei ole vapautta tehdä päätöksiä. Vapaus valita edellyttää puolestaan ihmisoikeuksia ja tasa-arvoisuutta, jotka molemmat ovat useissa Afrikan maissa luksusta.

Onnellisuus kuten tasa-arvokaan ei ole saavutettu, pysyvä asiantila. Molemmista täytyy pitää huolta. Suomalaisen tasa-arvon ja sen kehittymisestä huolehtimisen voisi kuvitella olevan vallitsevassa globaalissa todellisuudessa jokaiselle suomalaiselle kunnia-asia. Vaan ei se ole.

Saharan eteläpuolelle suuntautuneen matkani aikana luin suuryhtiön suomalaisen naispuolisen johtajan haastattelun, jossa hän totesi puoluesihteeri Slunga-Poutsalon huolta myötäillen, että naisten eteneminen ”ei ole sukupuolikysymys, vaan persoonakysymys. Suomi on ihan tasa-arvoinen maa siinä mittakaavassa kuin sen pitääkin olla.”

Onnellisen maan tasa-arvon puolesta taistelleilla ja heidän saavutuksillaan pyyhittiin pöytää. Ainakin omaa onnellisuuttani tuo haastattelu hetkeksi vähensi.