Vieraskolumni

Suomi ei tavoittele kärkisijoja kehitysapukisoissa

Pitäisikö hallituksen rimanylitykselle kehitysapukisassa hurrata, vaikka todellisuudessa tulos olisi kaukana kansainvälisestä huipusta?
Timo Lappalainen
10.8.2005

Elokuun alussa olimme tyytyväisiä siihen, että valtiovarainministeriö esitti aiemmin budjettikehysneuvotteluissa leikatun viiden miljoonan euron palauttamista Suomen kehitysyhteistyövaroihin. Samaan aikaan pientä hilpeyttä herätti kuitenkin Suomen varsin ripeä tuki EU:n tuoreelle esitykselle, jonka mukaan sen jäsenmaiden kehitysavun keskiarvon tulisi olla 0,56 prosenttia kansantulosta vuoteen 2010 mennessä. Tämä tarjoaisi hallitukselle "kunniakkaan" peräytymistien aiemmasta lupauksesta saavuttaa vuoteen 2010 mennessä YK:n suosittama 0,7 prosentin taso.

Nähtäväksi jää, millaiseen poliittiseen tulkintaan Suomen hallitus EU:n esityksen suhteen aikanaan kallistuu. Mikään ei estä hallitusta pitämästä kiinni alkuperäisestä aikataulustaan: EU:n muut jäsenmaat eivät taatusti ole pahoillaan, jos näin kävisi. On kuitenkin mahdollista, että huonot uutiset vaihtuvat jonkin ajan perästä hyviksi, kun hallitus rummuttaa mallikelpoista edistymistään EU-esityksen raamien sisällä.

Näin Helsingin MM-kisojen tunnelmissa asian voisi kuvata niin, että kansa hurraa, kun hyppääjä ylittää riman, oli korkeus mikä tahansa – onnistunut suoritus sykähdyttää aina! Harva ajattelee, miten korkealle tuollaisen kookkaan ja lihaksikkaan hyppääjän pitäisi oikeasti hypätä, jotta suoritusta voisi pitää vähintäänkin tyydyttävänä. Jokin syvällä sielussa sanoo, että Suomen kehitysyhteistyössä odotettavissa on leipää ja sirkushuvejaa ”rimanylityksen hengessä”.

***

Ainoa todella huolestuttava seikka on kuitenkin kysymys siitä, mitkä seikat vaikuttavat Suomen poliittisen johdon sitoutumiseen kehitysyhteistyöhön ja kansainväliseen yhteisvastuuseen. Virallisella Suomella on kunniakas 40 vuoden taival kehitysyhteistyössä, ja suomalaisia järjestöjä on ollut kentällä jo 1800-luvulta lähtien, eli meillä on kansakuntana paljon arvokasta kokemusta työstä vaikeilla alueilla.

Meitä arvostetaan yhteistyökumppaneina, sillä olemme vapaita monista ehkä muita maita kuormittavista painolasteista. Suomi ei ole vanha siirtomaavalta. Kielemme ja kulttuurimme ovat marginaalisia maailman turuilla, mikä on auttanut vuosisatojen aikana samaistumaan niihin kansoihin ja valtioihin, jotka kamppailevat saadakseen äänensä kuuluville.

Sanalla sanoen: Suomella on potkua ja paljon annettavaa!

Jos tällaiset näyt ovat Suomen kehityspolitiikan taustalla - aikana jolloin maamme talous on paremmassa kunnossa kuin moniin vuosiin - Suomi tulee määrätietoisesti etenemään alkuperäisen suunnitelmansa mukaan ja saavuttamaan 0,7 prosenttia vuonna 2010.

Jos taas kehitysapu on vain yksi matemaattinen laskutoimitus, johon sisältyy hankalia kysymyksiä kansallisten ja sisäpoliittisten intressien keskinäisestä järjestyksestä, niin silloin EU:n esitys tuli totisesti taivaan lahjana nykyiselle hallitukselle.


Kirjoittaja on Kepan toiminnanjohtaja.