Vieraskolumni

Suomalaiset orjina ja rasismin kohteina?

Entä jos valkoiset ihmiset joutuisivat tulevaisuudessa systemaattisen rasismin kohteiksi "valkoisen maailman" ulkopuolella liikkuessaan?
Johanna Latvala
6.10.2009

Johanna LatvalaMarie Kajava kirjoitti taannoisessa kolumnissaan rasismista ja siitä, kuinka sattumanvaraisesti jotkut nuoret ovat päätyneet rasistien joukkoon.

Skinheadit ovat äärijoukko, jota yhdistää nimenomaan julkilausuttu muukalaisvihamielinen ajattelu. Suomessa asuvat maahanmuuttajat, kaksikulttuuristen perheiden lapset, adoptoidut ja muut 'ei-suomalaisen näköiset' joutunevat kuitenkin rasististen tekojen, ennakkoluulojen ja ajatusten kohteiksi vielä useammin muiden kuin skinheadien taholta. Siis kohdatessaan "ihan tavallisia" suomalaisia.

Suurin osa suomalaisista ei luultavasti koskaan ole tullut ajatelleeksi, millaista on kohdata syrjintää ihonvärinsä vuoksi. Vaikeahan siihen onkin eläytyä, jos kosketuspinta puuttuu.

***

Englantilainen kirjailija Bernardine Evaristo vieraili syyskuussa Helsingissä kertomassa uusimmasta romaanistaan Blonde Roots (2008), jossa hän tarkastelee orjakauppaa uudesta näkökulmasta. Kirjassa valkoiset eurooppalaiset ovat itsenäiseen ajatteluun kykenemättömiä orjia ja mustat afrikkalaiset maailman valtiaita ja orjakauppiaita.

Evaristo - nigerialaissyntyisen isänsä puolelta orjien jälkeläinen - kertoi halunneensa haastaa ihmisiä, erityisesti valkoihoisia eurooppalaisia, katsomaan asioita uudella tavalla. Kirjassa on käännetty ylösalaisin paitsi orjuuden valtasuhteet, myös arvomaailma: länsimainen yksiavioinen ydinperhe näyttäytyy kirjassa lapsellisena, sinisilmäinen, hoikka blondi vastenmielisen rumana ja niin edelleen.

Hän pohti kirjasta puhuessaan muun muassa sitä, miten eri tavoin mustat ja valkoiset ovat kirjaan suhtautuneet. Ensin mainitut ovat kuulemma ymmärtäneet kirjan komiikan ja tahalliset ylilyönnit paremmin kuin jälkimmäiset, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän hämillään.

Miksi valkoihoiset sitten yleensä hämmentyvät fiktiivisestä teoksesta, jossa he ovat orjia? Siksikö, että kirjassa heidän arvomaailmansa näyttäytyy typeränä ja vähäpätöisenä? Vai tuntuuko ajatus siitä, että he olisivat orjia yksinkertaisesti niin mahdottomalta? Herättääkö asetelma kenties jossakin syvällä sisimmässä olevan syyllisyydentunteen? Vai saako kirja heidät hiljaisiksi sen vuoksi, että he ensimmäistä kertaa elämässään ymmärtävät jotakin rasismista?

***

Mutta kyllä ihan suomalainen Elovena-tyttökin voi joutua rasismin kohteeksi. Tämän tietävät muun muassa afrikkalaisten miesten suomalaiset puolisot. Eräs nainen kertoi, että "jos menen vaikkapa helsinkiläisen tavaratalon kosmetiikkaosastolle yksin, niin hyvin pian siinä on myyjä kyselemässä, voiko auttaa. Mutta jos menen sinne (afrikkalaisen) mieheni kanssa, paikalle ilmestyykin vartija. Sama juttu vaikka lääkärissä. En osaa selittää sitä tarkasti, mutta suhtautuminen myös minuun itseeni on erilaista, ja ehdottomasti negatiivisempaa."

Toinen nainen selitti, että monet tuttavat ovat pitäneet oikeutenaan udella "millainen musta mies on sängyssä". Molempien suku on myös osittain suhtautunut ikävästi, ainakin suhteen alussa. Näiden naisten tarinoita on turha kiistää. He ovat aiemmin olleet "näkymättömiä", ja ovat sitä vieläkin yksin sellaisten ihmisten parissa liikkuessaan, jotka eivät tiedä heidän perhesuhteistaan. He tunnistavat eron suhtautumisessa.

Postkoloniaalin teorian ja erityisesti valkoisuuden tutkimuksen myötä on ymmärretty, että rotu on joustava sosiaalinen konstruktio, joka elää omassa ajassaan ja ympäristössään. Tähän tapaan ajateltuna afrikkalaisen miehen suomalaisen puolison väri tai värittömyys näyttää joutuvan uudelleenmäärittelyn kohteeksi. Hän ei joudu todistamaan vain mieheensä kohdistuvaa rasismia, vaan on itsekin rasististen ajatusten ja tekojen kohde.

Vaatii aikamoista kansalaisrohkeutta ryhtyä suhteeseen afrikkalaisen kanssa. Tämä Suomessa vuonna 2009. Kuinka se on mahdollista?

***

Evariston Blonde Roots -kirjan ajatusrakennelma totutusta poikkeavista valtasuhteista saattaa tuntua rajulta, jopa mahdottomalta. Sen innoittamana heitän ajatuksen: Entäpä jos kävisikin niin, että valkoiset ihmiset joutuisivat tulevaisuudessa systemaattisen rasismin kohteiksi "valkoisen maailman" ulkopuolella liikkuessaan? Kuinka moni lähtisi vapaaehtoisesti ulkomaankomennuksille tai lomamatkoille Afrikkaan, Aasiaan tai Etelä-Amerikkaan, jos kohtelu olisi samaa kuin vaikkapa afrikkalaisilla Suomessa?

Kirjoittaja on kulttuuriantropologi, joka on tehnyt väitöskirjansa Kenian sukulaisuusverkostoista. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.