Vieraskolumni

Sopeutumisen vaatimuksellakin on rajansa

Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuivuus koettelee elämää Kenian paimentolaisalueilla, kirjoittaa Kepan vieraskolumnisti Marie Kajava.
Marie Kajava
19.10.2017

Kylkiluut törröttävät keskellä kitukasvuista maastoa. Hieman kauempana ovat sarvet. Ystäväni osoittaa eläimen luista rankaa ja sanoo, että se on kuollut kuivuuden tähden. Petoeläimet ovat käyttäneet sen lihan, joka eläimessä oli jäljellä. Se ei ole kovin paljoa eteläisen Kenian paimentolaisalueilla tällä hetkellä. 

Vierailin tasan vuosi sitten samoilla alueilla ja muutos on silmiinpistävä: siellä missä oli pieni vesilätäkkö, on nyt lohkeillutta maata; siellä missä pusikko vihersi aavistuksen verran, on nykyisin nahkean ruskeaa. Ja tämä kaikki näkyy karjan hyvinvoinnissa.

Paimentolaisalueilla ei ole satanut juurikaan yli vuoteen. Paimentolaiset ovat tottuneet selviämään tilanteessa, jossa yksi sade jää tulematta, mutta kuormitus on liikaa, kun useampi lyhyt ja pitkä sadekausi jäävät enimmillään ripauksiksi.

"Täällä ei tarvitse lukea ilmastonmuutoksen vaikutuksista, sillä kuivuus näkyy kaikkialla konkreettisesti."

* * *

Täällä ei tarvitse lukea ilmastonmuutoksen vaikutuksista, sillä kuivuus näkyy kaikkialla konkreettisesti. Paitsi että elinkeino on uhattuna, myös puhtaasta juomavedestä on pulaa. Internetissä ihmiset vaativat jonkinlaista korvausta ilmastonmuutoksen vuoksi kuolevista eläimistä. He kirjoittavat, että lehmissä ei ole maitoa ja nälkäiset petoeläimet hyökkäävät karjan kimppuun. 

Tien varsille on jätetty ulkomaisen järjestön toimesta heinäpaaleja akuutiksi ravinnoksi eläimille. Niiden määrä suhteutettuna lehmien ja härkien paljouteen tuntuu lähinnä tekohengitykseltä. Jos karja selviää, selviävät myös ihmiset, joiden perinteisiä ravinnonlähteitä ovat liha ja maito. Heistä suurin osa on näillä alueilla maasai-paimentolaisia.

Vielä joitain kymmeniä vuosia sitten kuivuuteen olisi reagoitu eri tavoin. Ennen maiden osittamista ja yksityistämistä maasait elivät laajoilla alueilla – ei kenenkään ja kaikkien maalla. Kun oli kuivaa, yhteisö siirtyi kymmeniä kilometrejä suuntaan, jossa oli satanut tai muista syistä ruohoa jäljellä. 

Nykyisin vaeltaminen ei ole mahdollista. Ainoastaan vähemmistö eli varakkaat ihmiset voivat siirtää karjansa kauemmas, siis vuokrata rahalla maata hiukan rehevämmiltä alueilta. 

"Osa keinoista sopeutua ilmastonmuutokseen on hyviä, osa kuormittaa luontoa entisestään." 

* * *

Vaikka pääelinkeino pyörii edelleen karjan ympärillä, paimentolaisia ei voi syyttää kekseliäisyyden puutteesta kuivuuden edessä. Täällä on ymmärretty, että ei ole hyvä, jos elämä on ainoastaan yhden kortin varassa. 

Osa keinoista sopeutua ilmastonmuutokseen on hyviä, osa kuormittaa luontoa entisestään. Majojen takana näkyy pieniä kasvimaita, joissa kasvaa maissia tai perunaa tai hedelmiä. Kylällä naiset myyvät käsitöitä. Moni nuorimies elää hiekan varassa: siellä täällä on kaivauksia, jotka tietysti tärvelevät pitkällä tähtäimellä jokien pohjat, mutta joista perhe saa välttävää toimeentuloa. 

Kouluttautumisen tärkeydestä puhutaan paljon. Vanhemmat toivovat nykyisille lapsille, tulevaisuuden aikuisille ammattia.

* * *

"Pakolaissopimukset eivät tunnista ilmastopakolaisuutta."

Mutta kaiken tuon kekseliäisyyden takaa kuultavat väsyneet kasvot. Tilanne ei ole samalla tavoin dramaattinen kuin se on haavoittuvammissa naapurimaissa kuten Etelä-Sudanissa ja Somaliassa. Mutta kun on kuivaa, arki on todella raskasta. 

Ei voi välttyä ajattelemasta, että näiltä seuduilta pakenevat tulevaisuuden ilmastopakolaiset tai ihmiset, joille pakkomuutto on ainoa vaihtoehto. Paimentolaisten sitkeä arki paljastaa, että kynnys lähteä on täällä erittäin korkea. 

Kepa tiedotti viime vuonna Marrakeshin ilmastokokouksen alla, että ilmastoon liittyvät ympäristöongelmat ovat merkittävä syy lisääntyneen pakolaisuuden taustalla. UNHCR:n mukaan vuosittain vähintään 22,5 miljoonan ihmisen on jätettävä kotinsa ilmastosta johtuvien kriisien vuoksi. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat kärsimykset ovat peruuttamattomia.

Pakolaissopimukset eivät tunnista ilmastopakolaisuutta eli kuivuuden tai ympäristökatastrofin vuoksi kansainvälistä suojelua tarvitsevia ihmisiä – eikä pakolaissopimuksia tai -statuksia hetkauteta tai avata uudelleen määritettäviksi kovin helpolla. Ehkä hyvä niin. 

* * *

Toisaalta Pariisin ilmastosopimuksen allekirjoittaneet maat ovat sitoutuneet käsittelemään ilmastonmuutoksen aiheuttamaa siirtolaisuutta ja korvaamaan vahinkoja sekä menetyksiä, joita ilmastonmuutos aiheuttaa. Kuten tiedämme, ne eivät jakaudu tasan, vaan kohdistuvat tiettyihin maihin ja alueisiin, jotka ovat usein maailman hauraimpia.

Ilmastonmuutoksen aiheuttama hätätila ja pakko paeta omasta elinympäristöstä ei vähene tulevaisuudessa, käytettiin sanaa pakolainen tai ei. Olisi kuitenkin tärkeää löytää yhteinen määrite ihmisille, jotka kohtaavat ilmastonmuutoksen aiheuttamat seuraukset. Se on ensiaskel kohti todellisuutta, jossa ilmastonmuutoksen vuoksi ahdingossa elävien ihmisten oikeudet ja olemassaolo tunnistetaan.

Täällä on kuollut ennenkin karjaa ja ihmisiä. Paimentolaiset jos jotkut ovat mestareita sopeutumaan säämuutoksiin. Mutta sopeutumisen vaatimuksellakin on rajansa.