Vieraskolumni

Sisu-pastillien globalisaatio

Mitä yhteistä on lisäaineella E414, Darfurin konfliktilla, suomalaisen teollisuuden alasajolla, kansainvälisellä terrorismilla ja ilmastonmuutoksella? Vastaus: Sisu-pastilliaski.
Pasi Nokelainen
17.4.2007

Pasi Nokelainen (kuva: Mikko Toivonen)Kepa tarjosi Sisu-pastilleja ja reilun kaupan suklaata viime keskiviikkona Säätytaloon kapuaville hallitusneuvottelijoille. Pastillit valittiin toiseksi "lahjukseksi" lähinnä siksi, että askien kylkeen sopi hyvin iskulause "Sisukkuutta tekoihin paremman maailman puolesta", mutta pastilleissa tiivistyy hämmästyttävällä tavalla globalisaation eri ulottuvuuksia.

Kaiken takana on elintarvikkeiden lisäaine numero E414, tuttavallisemmin arabikumi. Kumia on käytetty Sisu-pastillien sakeutusaineena siitä lähtien, kun turkulaisen kemistin Johan Ponkamon keksintö tuotiin markkinoille vuonna 1928.

Valtaosa arabikumista tuotetaan Sudanissa, ja Sisu on tavallaan ollut vuosikymmeniä suomalaisten vahvin linkki tähän maahan. Tosin tuskin kovin moni on tiennyt, että miljoonat sudanilaiset pienviljelijät ovat tuottaneet raaka-aineen suomalaisten "kansallismakeiseen".

***

Arabikumi on käytännössä kahden akasiapuulajin mahlaa, joka tihkuu puista hieman samaan tapaan kuin pihka kotimaisista havupuista. Muun muassa Länsi-Sudanin Darfurissa olosuhteet ovat olleet suotuisat arabikumin viljelylle, mutta levottoman tilanteen vuoksi kumia tuotetaan vientiin eniten naapuriosavaltiossa Pohjois-Kordofanissa.

Sisujen nykyinen valmistaja eli Leaf ei osannut kysyttäessä kertoa minulle, mistä päin Sudania pastillien arabikumi nykyisin tulee.

Darfurin kumituotannon kärsiminen on ironista, sillä Viikin tropiikki-instituutin johtajan Olavi Luukkasen mukaan koko konflikti voitaisiin (rajusti yksinkertaistaen) ratkaista luonnossa jo olevia kumipuita hyödyntämällä tai uusia istuttamalla. Darfurin konflikti on nimittäin perusluonteeltaan aavikoitumisen, väestönkasvun ja ilmastomuutoksen kärjistämä viljelijöiden ja paimentolaisten maankäyttökiista.

Sekä paimentolaiselämää viettävät arabit että maata viljelevät mustat afrikkalaisten hyötyisivät akasiapuiden istutuksista. Metsät olisivat nimittäin paljon muutakin kuin puuta: laiduntava karja voisi syödä lehtiä erityisesti kuivana aikana ja viljelijät saisivat ulkomaanvaluuttaa arabikumista. Lisäksi akasiapuu sitoo hyvin typpeä, mikä tekisi alueista otollisen tavallista viljelyä vähemmän maaperää kuluttavalle peltometsäviljelylle.

Akasiapuiden hyvyyttä minulle hehkutti myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön metsäosaston johtaja Jan Heino, kun haastattelin häntä Kumppani-lehteen viime syksynä Roomassa.

***

 

Arabikumin yhdistävät kansainväliseen terrorismiin syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen maailmalla levinneet huhut, joiden mukaan Osama bin-Laden olisi omistanut laajoja akasiaviljelmiä Sudanissa. Huhuja asiasta löytyy edelleen esimerkiksi "10 asiaa, joita et tiennyt terrorismista" -verkkosivuilta (3. "fakta").

Olipa asia niin tai näin, asiaan liittyy vahvoja kaupallisia intressejä, sillä arabikumin käyttö ei rajoitu vain Sisuihin, vaan E414 on maailmalla yleisesti käytetty lisäaine makeis- ja virvoitusjuomissa. Yhdysvaltojen virvoitusjuomateollisuus lobbasikin 1990-luvulla arabikumin onnistuneesti pois boikotoitavien tuotteiden listalta, kun maa asetti Sudanin kauppasaartoon terrorismiyhteyksien vuoksi.

Tosin Yhdysvaltojen yhteydessä ei ehkä pitäisi edes puhua arabikumista, vaan akasiakumista. Uutta sanaa ryhdyttiin käyttämään New Yorkin terrori-iskujen jälkeen, kun arabi-sanaan alettiin liittää negatiivisia mielleyhtymiä. Arabikumi koki siis ranskanperunoiden kohtalon: patrioottisimmat pikaruokapaikat nimesivät ruokalajin uudestaan vapausperunoiksi, koska Ranska vastusti sotaa Irakia vastaan vuonna 2003.

Suurvaltapolitiikalla on ollut merkitystä myös Suomen Sudaniin suuntaamassa kehitysyhteistyössä.

Yksi maamme suurimmista metsäprojekteista, jossa muun muassa torjuttiin aavikoitumista arabikumipuun istutuksilla, toteutettiin Sudanissa vuosina 1979-1991. Se keskeytettiin Olavi Luukkasen mukaan siksi, että Sudan tuki Saddam Husseinia Persianlahden sodassa.

***

Silloin kun minä vielä reikiinnytin hampaitani Lauantaipussin karkeilla ja isäni suosi minusta pahanmakuisia sokerittomia Sisuja, molempia karkkeja valmisti Huhtamäelle kuulunut Hellas. Sittemmin Aurajoessa on virrannut paljon vettä, ja turkulaisen makeistuotannon karvaita muistojuhlia vietettiin viime vuoden päätteeksi.

Kyse on tietenkin suomalaisesta teollisuudesta tutuksi tulleesta tarinasta eli taloudellisesta globalisaatiosta. Huhtamäki myi makeistoimintansa hollantilaiselle elintarvikejätille CSM:lle vuonna 1999. Valta vaihtui jälleen joulukuussa 2004, kun Leaf siirtyi yhdessä viiden muun makeisyhtiön kanssa pääomasijoitusyhtiö CVC Capital Partnersin omistukseen.

Vielä vuoden 2004 lopussa Leafin toimitusjohtaja ei uskonut, että omistajavaihdos vaikuttaisi tuotantolaitosten arkeen. STT:n haastattelussa hän sanoi, ettei näe mitään isompia muutospaineita.

Vajaa puoli vuotta myöhemmin aloitettiin YT-neuvottelut, jotka johtivat reilun neljänsadan henkilön irtisanomisiin ja Turun tehtaan lopettamiseen. Sisujen valmistus sentään säilyi Suomessa eli Leafin Auran tehtaalla, jonne niiden valmistui siirtyi Turun Sereksen tehtaalta vuonna 1973.

***

Sisu-pastillien maailmanlaajuiset ulottuvuudet osoittavat mielestäni korkealentoiset puheet siitä, kuinka maailmassa kaikki vaikuttaa nykyään kaikkeen, vähintäänkin puolitosiksi.

Sisut eivät edes ole tässä suhteessa ainutlaatuinen makeinen. Luin nimittäin äskettäin artikkelin siitä, mitä seurasi, kun EU päätti sallia suklaateollisuudelle mahdollisuuden käyttää jopa 30 prosenttia muuta kuin kaakaorasvaa suklaan valmistuksessa: kaakaon kysynnän lasku lisäsi viljelijöiden painetta siirtyä huumekasveihin Norsunluurannikolla, Ghanassa, Nigeriassa ja Perussa.

Poliitikoille tilanne, jossa päätösten sivuvaikutuksia on vaikea ennakoida, asettaa aivan uudenlaisia haasteita.

***

PS. Kepan tarjoama lisäsisu ja -energia riitti tällä kertaa hallitusneuvotteluissa vain puolivillaisiin päätöksiin (ks. Kepan tiedote).

Kirjoittaja on Kepan tiedottaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.