Sisäänlämpiävät talkoot

Ulkopuolista uhkaa korostavista keskusteluista ja Suomen talouspolitiikan linjauksista syntyy vaikutelma, että emme jaa tätä maailmaa ja vastuuta yhdessä, kirjoittaa Kepan vieraskolumnisti Eveliina Talvitie.
Eveliina Talvitie
6.9.2017

Olen kuluneesta vuodesta viettänyt viitisen kuukautta muualla kuin Suomessa. Matka on sisältänyt uudenlaisia ulkopuolisuuden kokemuksia. Heinäkuussa esimerkiksi vietin kolme tuntia Suomen ja Venäjän rajalla tulliviranomaisen tutkiessa autoamme.

Kun portit sitten vihdoin aukesivat Venäjälle, tuntui, että olisi halunnut rynnätä tien varressa avautuvan niityn poikki ja haistella hurmiossa siankärsämöitä. Vapauden menetys – vaikka vain muutaman tunnin mittainen – kouraisee syvältä sellaista, joka on tottunut turvallisuuteen ja luottamukseen. Se on niin sanotulle hyväosaiselle itsetutkiskelun paikka.

Siankärsämöihin nenääni litistäessäni mieleen nousi turvapaikkaa hakevien ihmisten tilanne Euroopassa. Se, miten heitä arvioidaan ja läpivalaistaan, epäillään ja kuulustellaan.

Kriisiytyneestä kotimaastaan pakenevien ihmisten todellisuus on käsitykseni ulottumattomissa. Miten vähän Suomessa lopulta on ehditty kokea ja tottua muualta tulleiden läsnäoloon. Reaktiot ja tuntemukset ovat usein latautuneita pelosta, vihasta ja ties mistä.

* * *

Ylempää tiedetään paremmin. Ravistele tyhmyys harteiltasi ja tee niin kuin käsketään.

”Ulkomaalaisten toteuttama räikeä naisten syrjintä voi tulevaisuudessa vaarantaa kantasuomalaisten hyvällä mallilla olevan tasa-arvon”, kirjoitti eräs blogiani lukenut nainen.

Kyseinen blogiteksti käsitteli oikeastaan ihan muuta kuin kommentoijan esiin nostamaa musliminaisten asemaa Suomessa. Jollain kummallisella tavalla aasinsillat tuohon teemaan kuitenkin usein löytyvät. Kuvio on luutunut näiden rasismia, tasa-arvoa, terrorismia ja maahanmuuttopolitiikkaa sivuavien virtuaalisten kohtaamisten ytimeen. Joku kertoo, että kirjoittaja on kirjoittanut väärästä näkökulmasta ja väärästä asiasta. Samalla hän ohjeistaa, mikä olisi oikea aihe ja käsittelytapa.

Asetelma on hieman sama kuin demaripoliitikon synnytystalkoisiin kannustavassa ulostulossa. Olen hallintoalamainen, jota täytyy ohjeistaa. Ylempää tiedetään paremmin. Ravistele tyhmyys harteiltasi ja tee niin kuin käsketään.

* * *

Talkoothan on hieno suomalainen perinne, mutta henki on tällä hetkellä kovin sisäänlämpiävää, ainakin kehitysrahojen määrällä mitattuna.

Lisääntymiskelpoisten tulisi siis Suomen maassa kaivaa selkärangastaan talkoohenkeä ja ryhtyä hommiin. Talkoothan on hieno suomalainen perinne, mutta henki on tällä hetkellä kovin sisäänlämpiävää, ainakin kehitysrahojen määrällä mitattuna.

YK:n asettamasta 0,7 prosentin tavoitteesta Suomi liukuu koko ajan etäämmälle. Vuonna 2015 kehitysrahojen osuus BKT:stä oli 0,55 prosenttia. Vuodelle 2018 varattu osuus on 0,39 prosenttia.

Ulkopuolista uhkaa korostavista keskusteluista ja talouspolitiikan linjauksista syntyy vaikutelma, että emme jaa tätä maailmaa ja vastuuta yhdessä. Ei auteta siellä eikä oteta tänne. Sen sijaan korostetaan omaa ainutlaatuisuutta. Meitä pitäisi syntyä enemmän. Meidän maille ei saisi tulla. Osa saapuneista pitäisi siirtää saareen säilöön.

On me ja sitten on ne muut. Näistä ylemmyyden räikeimmistä mahdollisista kuvitelmista on maailmanhistoriassa surullisenkuuluisia esimerkkejä.