Vieraskolumni

Sheikaten vaaliuurnille?

Haiti valmistautuu vaalehin, mutta ovatko ne vain kulissi?
Maria Halava
23.11.2010

Kulunut vuosi on ollut vaikea Haitissa. Maa toipuu edelleen tammikuun tuhoisasta maanjäristyksestä, kun hurrikaani Tomas ja lokakuun lopussa puhjennut koleraepidemia aiheuttavat uusia huolia. Seuraava koitos ovat marraskuun 28. päivänä pidettävät presidentinvaalit, jotka siirrettiin maanjäristyksen vuoksi vuoden alusta vuoden loppuun. Ajankohta ei ole edelleenkään hyvä – päällimmäiset huolet ovat nyt aivan muualla, eikä haitilaisilla ihmisillä tunnu riittävän kiinnostusta vaaleihin.

Vaalikampanjointia ollaan käyty syyskuun lopulta saakka. Ensimmäiseksi katukuvaan ilmestyivät vaalimainokset, sen jälkeen alkoivat poliittiset kokoukset ja mielenosoitukset. Vaalimainoksista huomaa selkeästi, kenellä on rahaa. Initen Jude Celestin ja Respen Charles Henri Baker tuntuvat tuijottavan vastaan joka ikisestä seinästä ja kadunkulmasta. Mutta takaako raha menestyksen?

Pitkään on näyttänyt silta, ettei 19 ehdokkaan joukosta nouse selkeitä suosikkeja. Yksi olisi ollut rappari Wyclef Jean, joka ei kuitenkaan päässyt lopulliselle ehdokaslistalle. Viimeisimpien kyselyjen mukaan nykyisen presidentin Rene Prevalin tukema puoluetoveri Jude Celestin johtaisi kisaa pitkäaikaisen oppositiojohtaja Mirlande Manigatin kanssa. Mustana hevosena kisaan saattaa nousta konpa-muusikko Michel ”Sweet Micky” Martelly, joka on viimeisten mielipidekyselyjen mukaan ehdokkaista kolmantena. Raflaavalla vaalisloganilla – shake your body – ratsastava Martelly saattaa vielä saada haitilaiset äänestämään, jos kuulopuheita on uskominen.

***

Kun vaaleista juttelee haitilaisten kanssa, tuntuu kuitenkin siltä, ettei kukaan saa heitä äänestämään. Kysymykseeni, aikovatko he äänestää vaaleissa, saan lähes poikkeuksetta vastaan naurahduksen ja kielteisen vastauksen. Syyksi he sanovat sen, ettei äänestämisellä ole mitään merkitystä, kun mikään ei kuitenkaan muutu.

Haitilaisilla on vahvoja epäluuloja niin vaaleja kuin ehdokkaitakin kohtaan. Historia on näyttänyt, ettei poliitikkoihin ole luottamista. Haitilaiset elävät edelleen köyhyydessä ja kurjuudessa, eikä elämä ole parantunut tyhjistä lupauksista tai kauniista sanoista huolimatta.

Intohimoja ja keskustelua vaalit sen sijaan herättävät. Yhden jos toisenkin kerran olen kuunnellut haitilaisten keskinäistä, välillä kiivastakin, keskustelua vaaleista. Keskusteluista olen oppinut ainakin sen, kuka ei ole hyvä ehdokas. Eri kysymys on sitten, onko hyviä ehdokkaita edes olemassa.

Asiantuntijoiden mukaan marraskuun vaalit, joiden pitämistä lähes kaikki tahot viimeaikaisista tapahtumista huolimatta tukevat, voivat merkitä muutosta ja mahdollisuutta rauhanomaiseen vallanvaihtoon. Kovia kokeneet kansalaiset sen sijaan eivät tunnu ajattelevan samoin. Kun mikään ei ole muuttunut tähänkään mennessä, miksi mitään muutosta tapahtuisi nytkään? Haitilaisilla on suurempiakin huolia ajateltavana: miten päästä pois telttaleireistä, saada talo kuntoon maanjäristyksen ja hurrikaanin jäljiltä, miten välttää koleratartunta ja saada perheelle ruokaa.

Moni skeptikko onkin kysynyt, ovatko marraskuun vaalit pelkkä kulissi. Ollaanko maassa valmiita hyväksymään minkälaiset vaalit tahansa, kunhan ne vain saadaan pidettyä?

***

Vaaleja on saapunut valvomaan pari sataa ulkomaista vaalitarkkailijaa noin 5 000 kansallisen vaalitarkkailijan lisäksi. Tämä on tärkeää vaalien avoimuuden ja läpinäkyvyyden kannalta. Moni kuitenkin epäilee, ettei avoimia ja puolueettomia vaaleja voida saada aikaan.

Äänestysprosentit ovat olleet kautta aikojen alhaisia. Suurta ryntäystä vaaliuurnille ei odoteta tänäkään vuonna. Kiinnostuksen puutteen lisäksi tähän vaikuttavat maassa levinnyt koleraepidemia, henkilöllisyystodistusten puute, ja vaikeudet päästä äänestyspaikoille.

Yhden ihmisen tiedän kuitenkin varmasti äänestävän sunnuntaina. Kysyin paikalliselta työtoveriltani aikaisemmin syksyllä aikooko hän äänestää tulevissa vaaleissa. Hän vastasi ykskantaan, ettei aio. Kun kysyin, miksi hän ei aio äänestää, sain saman vastauksen kuin kaikilta muiltakin: eivät vaalit tule muuttamaan mitään aikaisemmasta.

Silla kertaa en lopettanut keskustelua siihen, vaan jatkoin puhumalla paitsi hänen oikeudestaan myös hänen velvollisuudestaan Haitin kansalaisena osallistua ja äänestää hänelle itselleen parasta ehdokasta. Hän istui hiljaa vieressäni kuunnellen. Muutama päivä myöhemmin hän tuli luokseni ja sanoi: ”Olen sittenkin päättänyt äänestää vaaleissa”.

Kun kysyin, mikä muutti hänen mielensä, hän totesi, että hänen velvollisuutensa haitilaisena on äänestää sellaista ehdokasta, joka ajaa hänelle tärkeitä asioita, kuten koulutusta. Hän oli nyt löytänyt itselleen sopivan ehdokkaan.

Hymyilin tyytyväisenä ja toivoin samalla, että hän saisi muutkin haitilaiset ajattelemaan samalla tavalla. Sunnuntai näyttää käykö näin.

Ehkeivät haitilaiset mene sunnuntaina uurnille sheikaten, mutta menevät sinne kuitenkin?

Kirjoittaja työskentelee Kirkon Ulkomaanavun sekondeeraamana tiedottajana ja vaikuttamistyön neuvonantajana ACT Allianssin palveluksessa Haitissa. Haitin vaalit pidetään 28.11.2010. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.