Vieraskolumni

Senkus lupailette

YK:n vuosituhattavoitteiden seurantakokoukselta on turha odottaa suuria - valtavaksi toiveiden tynnyriksi paisunut loppuasiakirjakin on ollut jo toista viikkoa valmiina.
Mika Railo
20.9.2010

NEW YORK -- Seuraavan kolmen päivän aikana YK:n 192 jäsenvaltiota arvioivat kahdeksan vuosituhattavoitteen edistymistä. Vuosituhannen vaihteessa sovitut tavoitteet kiteyttävät koko inhimillisen kärsimyksen kirjon ja aikamme suurimmat ongelmat.

Vuosikymmen sitten tavoitteet olivat käänteentekeviä YK:n historiassa: konkreettisia ja mitattavia tavoitteita köyhyyden poistamiseksi ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi maailmassa. Ja mullistavinta olivat tiukat aikarajat: kaikki hienot tavoitteet piti saavuttaa 15 vuodessa.

Nyt 10 vuotta myöhemmin tilanne näyttää hieman huolestuttavalta. Vaikka monissa teemoissa on menty eteenpäin, suurin osa tavoitteista jäänee saavuttamatta, elleivät jäsenmaat seuraavan kolmen päivän aikana tartu itseään ja toisiaan niskasta ja ryhdistäydy.

Erityisen huonosti on onnistuttu naisten aseman parantamisessa. Tavoitteet 3 ja 5, jotka käsittelevät naisten oikeutta opiskeluun, poliittisen päätöksentekoon ja turvalliseen synnyttämiseen laahaavat kutakuinkin paikallaan.

***

Mikään ei viittaa siihen, että terhistymistä tapahtuisi. New Yorkissa ei varsinaisesti enää neuvotella, koska jäsenvaltiot saivat kokouksen loppuasiakirjan valmiiksi jo toista viikkoa sitten. Monien pettymykseksi "Keeping the promise" -niminen dokumentti on puuduttava lista hurskaita toiveita ja pyhiä lupauksia.

Ajallemme kuvaavaa on, että YK-ammattilaiset toistelevat helpottuneina, kuinka hienoa on, että “teksti" yleensä saatiin. YK:n arvovallalle olisi ollut turmiollista, jos tästäkään kokouksesta ei olisi saatu yhteistä loppuasiakirjaa.

Järjestöt olisivat - luonnollisesti - halunneet huomattavasta tiukempaa loppudokumenttia, jossa olisi listattu uusia toimenpiteitä ja uusia rahoitussitoomuksia. Järjestöt ovat vääntäneet nimen muotoon "Keep on promising", joka voisi suomeksi kuulua vaikka: "Senkus lupailette".

"Visio ilman toimenpideohjelmaa on pelkkä hallusinaatio", muistuttavat järjestöt päättäjiä.

***

Lyhyt ja konkreettinen toimintaohjelma olisi ollut myös monien teollisuusmaiden toive - mukaan lukien Suomen. Neuvottelujen kuluessa paketti kuitenkin paisui, kuin kaikki osapuolet pääsivät lisäilemään omia toiveitaan. Lopputulos onkin kuin suuri toiveiden tynnyri, jossa mainitaan kutakuinkin jokainen tukea tarvitseva ihmisryhmä.

Vaikka kokouksesta ei odoteta suuria, jotkut jaksavat kuitenkin toivoa. Yksi mahdollisuus on, että valtioiden päämiehet ja -naiset saapuvat kokoukseen ilmoittamaan uusista apupaketeista, kuten tapahtui Monterreyn kehitysrahoituskokouksessa 2002.

EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso lupailikin jo syyskuun alussa EU-parlamentille, että EU ilmoittaisi New Yorkissa uudesta, miljardin euron apupaketista. Järjestöt eivät kuitenkaan suostu aplodeeraamaan ilmoitukselle, ennen kuin käy selväksi onko kyseessä oikeasti uusi apupaketti vai vain aikaisemmin luvattuja, mutta tähän asti kohdentamattomia euroja.

***

Kokouksen aikana järjestetään kymmeniä ja kymmeniä sivutapahtumia lukuisista eri aiheista. Monet näkevätkin näissä sivutapahtumissa paljon suurempaa merkitystä kuin itse korkeantason tapaamisessa.

YK:n tulevaisuudelle ja arvostukselle on tärkeätä, että korkeantason keskusteluita esimerkiksi finanssikriisistä ja kansainvälisen finanssitalouden tulevaisuudesta käydään juuri YK:n piirissä, eikä esimerkiksi vain G20:n tyyppisissä suljetuissa rahakerhoissa.

Näistä keskusteluista ehkä mielenkiintoisin käydään tiistaina iltapäivällä, kun Ranska, Belgia ja Japani järjestävät keskustelun uusista tavoista rahoittaa kehitystä. Maiden vetämä kansainvälinen ryhmä (Leading Group on Innovative Financing for Development ) on jo pari vuotta miettinyt uusia rahoituslähteitä. Lupaavimmalta näyttää valuutanvaihtovero, joka hillitsisi myös markkinahäiriöitä aiheuttavaa keinottelua.

Kirjoittaja on Kepan kampanja- ja viestintäjohtaja.

Lisää tietoa aiheesta