Vieraskolumni

Savuinen maailma

Tilastojen mukaan tupakointi on yleistymässä monissa kehitysmaissa vaikka teollisuusmaiden luvut ovat kääntyneet laskuun.
Singy Hanyona
12.10.2003

LUSAKA -- Tupakointi on ongelma, joka ylittää niin maiden, kulttuurien kuin yhteiskuntaluokkienkin rajat. En silti aio ryhtyä saarnamaan nikotiinin aiheuttamasta riippuvuudesta, vaikka ymmärtääkseni tupakointi vahingoittaa paitsi tupakoitsijaa, myös kaikkia muita tupakansavulle altistuvia.

Tupakointi on jo nyt kielletty suuressa osassa ravintoloita, lentokoneissa sekä useissa julkisissa rakennuksissa ja toimistotaloissa – ympäri maailman. Jos itse tupakoisin, olisin entistäkin turhautuneempi keväällä järjestetyn WHO:n kokouksen jälkeen, sillä paikalla olleet 192 maata hyväksyivät yksimielisesti päätöslauselman, jonka mukaan tupakan mainontaa rajoitetaan entisestään, salakuljetukseen puututaan entistäkin kovemmalla kädellä, sisätilojen ilmanlaatua parannetaan ja tupakka-askeihin lisätään merkinnät terveyshaitoista niissäkin maissa, joissa näin ei jo tehdä.

Olennaista tässä on, että päätös tehtiin näyttävästi, korkealla tasolla ja laajan maailman maiden joukon kannattamana.

***

Minulla on tapana istuskella töiden jälkeen olohuoneessani television ääressä. Joka kerta näen useiden näyttelijöiden puhaltelevan savuja draamaohjelmissa. Lisäksi köyhän maani kaduilla näkee runsaasti tupakoivia nuoria. Tilastojen mukaan tupakointi onkin monissa kehitysmaissa yleistymässä – etenkin nuorten keskuudessa – vaikka teollisuusmaissa luvut ovat kääntyneet laskuun.

Tupakoinnin aiheuttamat sairaudet, kuten keuhkosyöpä, hengistyselinsairaudet sekä sydän- ja verisuonitaudit voivatkin koitua monien köyhien maiden nuorten kohtaloksi. Siki meidän tulisi toimia ihmishenkien pelastamiseksi ja nykyisten ja tulevien sukupolvien terveystilanteen parantamiseksi. Globaalista terveyspolitiikasta ei voi puhua, jos emme osoita, että terveysriskien kukistamiseen on vahva kansainvälinen tahto.

Kansainväliset sopimukset eivät suinkaan riitä, vaan meidän kaikkien on tehtävä osamme myös käytännössä. Kuitenkin odotan pian näkeväni kymmenien YK:n jäsenmaiden ratifioivan keväällä muotoillun tupakointia rajoittavia toimia koskevan sopimuksen. Kuten WHO, minäkin toivon sopimuksen astuvan voimaan mahdollisimman pian, ja mukana olevien maiden ottavan sen pykälät osaksi omaa kansallista lainsäädäntöään. Siten toivon sopimuksen käytännössä saavuttavan sen, mitä sen on tarkoitus saavuttaa: pelastaa ihmishenkiä ja estää sairauksia.

WHO:n arvion mukaan tupakan aiheuttamiin sairauksiin kuolee viisi miljoonaa ihmistä vuosittain, ja mikäli tilanteeseen ei mitenkään puututa, luvun uskotaan nousevaan kymmeneen miljoonaan vuoteen 2020 mennessä. Mielestäni olisikin syytä painostaa terveysministereitämme, jotta he pyrkisivät yhteistyössä valtiovarain-, kauppa-, työ-, maatalous- ja sosiaaliministerien kanssa antamaan terveyspolitiikalle sen ansaitseman aseman.

En malta olla kommentoimatta myös YK:n vuosituhatjulistuksen terveystavoitteita. Mitä meidän tulisi tehdä? Resursseja tulisi siirtää niin, että WHO toimii ja jäsenmaita palvellaan entistä tehokkaammin. WHO:n tulisi olla selvemmin tulosvastuullinen, paitsi taloudellisesti, myös saavutettujen tavoitteiden osalta. Härkää on joka tapauksessa otettava sarvista, ja tässä tapauksessa se edellyttää niin WHO:n kuin kansallisten terveydenhuoltojärjestelmien vahvistamista.


Kirjoittaja on sambialaisen Green Times -lehden päätoimittaja