Vieraskolumni

Saudiöljyllä shoppailemaan

Jukka Aronen
19.11.2001

Yhdysvallat elää öljystä. Sain todeta tämän omin silmin, kun vietin nuorena miehenä vaihto-oppilasvuoden Kaliforniassa.

Asuin mormoniperheessä, johon kuuluivat äiti Jan, isä Doug ja isoisä Ray. Ronald Reagan oli vallassa, ja kylmän sodan loppumisesta kukaan ei osannut edes haaveilla.

Jan oli tuhti kotirouva, joka hankki luottokortillaan jatkuvasti jotain eksoottista taloon. Yhtenä viikkona kotiin tuotiin vihannesten kuivauskone, seuraavalla viikolla kivääri ja sen jälkeen ilmoitus vaihto-oppilasjärjestöstä, joka hakee isäntäperheitä. Hankintoja tuli liukuhihnalta, minä niiden mukana.

Doug, ylipainoinen hänkin, työskenteli Silikonilaakson pioneeriyrityksessä tietokoneteknikkona. Siihen aikaan koneet olivat pienen bussin kokoisia.

Perheellä oli kolme autoa. Oikeastaan vain kaksi heistä autoili, sillä isoisä Ray oli menettänyt kiinnostuksensa tähän maailmaan jo Eisenhowerin aikana.

Dougilla oli oma, menneen sinkkuelämän muistona pihaan jäänyt hilseinen sininen Cougar, Janilla taasen romanttinen kuplavolkkari. Edustuskärrynä pidettiin kermanväristä Oldsmobilea.

***
Kaikkialle mentiin autolla. Tärkeintä oli päästä The Malliin eli kauppakeskukseen shoppailemaan, elokuviin tai ravintolaan. Talon lähellä ei ollut edes kauppaa, josta ketjupolttaja-Ray olisi saanut savukkeita.

Perhe piti varmuuden vuoksi autotallissaan kuuden kuukauden ruokavarastoa, jossa Ray kävi salaa nuolemassa maapähkinävoita. Kivääri hankittiin, jotta mahdollisen kommunistien aiheuttaman kriisin aikana voitaisiin päästä eroon hankalista ihmisistä, joilla ei ole ruokavarastoa. Ampumarataharjoittelu olikin perheen ainoa liikunnallinen harrastus. Ja asekerhollekin mentiin autolla.

***
Dougin ja Janin harjoittama autokeskeinen elämänmeno sai alkunsa jo 1950-luvulla, kun suunnitelmat junaverkoista ja tehokkaasta julkisesta liikenteestä haudattiin, ja tieverkoston kehittämisestä tuli tärkein tavoite. Syntyi yhteiskunta, joka lähestulkoon pakottaa jokaisen kynnelle kykenevän hankkimaan auton.

Nykyisin maailman suurin talousmahti ei pyörisi ilman Detroitin autotehtaiden valmistamia menopelejä ja halpaa bensiiniä. Kodin ja kauppakeskuksen välin matkustamisen pitää olla halpaa, muuten kulutus tyssää. Vaikka Yhdysvalloilla on paljon vaikutusvaltaisia monikansallisia yhtiöitä ympäri maailman, maan talous nojaa pitkälti kotimaiseen kysyntään.

***
Öljyä - ja siitä jalostettua bensiiniä - ei riitä Yhdysvaltojen omissa lähteissä. Tänä vuonna peräti 60 prosenttia maan öljystä ostetaan ulkomailta. Keskeisessä kaupparoolissa ovat olleet Persianlahden maat.

Arabiöljyn osuutta on tietoisesti vähennetty, ja jenkkien autoihin tankatusta bensiinistä enää 13 prosenttia on peräisin Persianlahden muslimimaista. Mutta periaatteellinen riippuvuus arabien mustasta kullasta ei ole kuitenkaan vähentynyt, koska Saudi-Arabialla on maailman suurimmat öljyreservit. Ne takaavat, että Jan ja Doug pääsevät jatkossakin ostoksille, jos muualla energiahanat menevät kiinni.

Yhdysvallat tietää Saudi-Arabian arvon. Se onkin jo toisen maailmansodan jälkeen taannut maata johtavan saudisuvun vallassapysymisen. Jenkit puolustivat saudeja ja omia ölyintressejään myös Irakia vastaan Persianlahden sodassa. Kriisin jälkeen suurvalta jätti joukkojaan Saudi-Arabiaan. Virallisesti miehiä on maassa 5 000, mutta huhutaan, että todellinen luku olisi paljon suurempi.

Monet saudiarabialaiset ovat tyytymättömiä saudieliitin tapaan johtaa maata. Öljytuloilla rikastunutta - ja suuriin velkoihin ajautunutta - autoritaarista 7 000 hengen sukua pidetään korruptoituneena ja liian länsimielisenä. Maassa ei ole puolueita eikä kokoontunisvapautta, ja kolmasosa väestöstä on työttömänä. Muslimikansalaisten viha suuntautuu myös eliitin tukijoita eli Yhdysvaltain hallintoa ja sen pyhällä islamin maalla sijaitsevia sotilastukikohtia kohtaan. Yksi vihaajista on Osama bin Laden, jolle tyytymättömyys on tarjonnut oivan pohjan värvätä miehiä uskonnolliseen taisteluun suurta paholaista vastaan.

Öljyhaavoittuvuuden vuoksi Yhdysvalloilla on myös omat kotimaiset reservinsä. Louisianan ja Teksasin alle on kaivettu mahtava maanalainen luola, jossa säilytetään 545 miljoonaa tynnyrillistä öljyä. Se vastaa noin 87 miljardia litraa, ja riittää yhdysvaltalaisten nykykulutuksella vaivaiset 53 päivää.

***
Kun Kuwaitin ja Saudi-Arabian öljykenttiä havitteleva Irak oli kukistettu Persianlahden sodassa, Yhdysvaltain omien öljyreservien annettiin kutistua. Viime viikolla presidentti Bush - itsekin öljymiehiä - päätti alkaa jälleen laajentaa Yhdysvaltain omaa strategista öljyvarastoa. Tämä tarkoittaa ylimääräisen 100 000 tynnyrillisen hankkimista joka päivä.

Päätöksellä ei ole mitään tekemistä Afganistanin kriisin kanssa, ehätti Yhdysvaltain energiaministeri Spencer Abraham jo lausumaan.

Eikä Afganistanin kriisissäkään ole kuulemma kyse öljystä, vaikka alueella jahdattu bin Laden on keskeinen uhka saudien öljyreservien säilymiselle yhdysvaltalaisissa käsissä.

Jenkeillä on myös omat öljyiset sormensa pelissä Afganistanissa. Yhdysvaltalainen firma oli neuvotellut talebanien kanssa öljyputken vetämisestä Afganistanin halki. Hinta oli ollut liian korkea. Luultavasti nyt talebanien hallinnon kaaduttua korvaussummakin saadaan kohdalleen.

***
En ole ollut vuosiin yhteydessä Dougiin ja Janiin. Mietin toisinaan, mitä heidän elämäänsä kuuluu, ja mahtaako Ray olla enää hengissä. He opettivat minulle siihenastisen elämäni suurimman läksyn: vaikka kuinka heitä välillä inhosin, ymmärsin samalla, etten voi tuomita heitä, koska heidät on kasvatettu ja opetettu käyttäytymään niin.

He olivat myös täysin tietämättömiä oman hallituksensa ulkopolitiikasta. Ainoa asia, joka todella herätti "poliittista" keskustelua, oli bensan hinta.