Vieraskolumni

Säännöt ajavat todellisuuden yli

Kauppasopimuksia tulkitessaan tuntee usein olevansa todellisuudesta täysin syrjässä. On melkoisen vaikea nähdä, mikä yhteys omalla työllä on maaseudun naisten elämään, vaikka sen tulisi olla Kepan strategian mukaan minunkin työni pääkohde.
Tytti Nahi
23.6.2009

Tytti NahiTäällä Dar es Salaamissa länsimaisia kehitystyöntekijöitä on tuhansia. Koska ajan sana on dialogi avunantajien kesken ja hallituksen kanssa, avunantajayhteisö on järjestäytynyt kymmeniin pääkaupungissa kokousteleviin työryhmiin, alaryhmiin ja projektiryhmiin. Joskus kokouksiin osallistuu myös tansanialaisvirkamiehiä ja politiikkoja, mutta usein mzungut - valkoihoiset - istuvat keskenään.

Kokoushuoneet ovat aika kaukana maaseudun todellisuudesta. Viimeksi toukokuussa kuulin, kuinka pikkukaupungin pienyrittäjät valittelivat, etteivät kauppaäännöt juurikaan tue heitä, ja uskoivat niiden hyödyttävän lähinnä suuria kansainvälisiä yrityksiä.

***

Surkuhupaisa esimerkki siitä, miten vähän kehitysmaiden todellisuus ja tarpeet kauppaneuvotteluihin vaikuttavat ovat EPA-kauppaneuvottelut, joita EU käy viiden afrikkalaisen maaryhmän kanssa.

EU:n päätavoite on kaupan vapauttaminen, mutta myös Afrikan maiden keskinäisen talousyhteistyön tukeminen. Prosessia leimaa kiire: neuvotteluita käydään koko ajan "niin pian kuin mahdollista" -aikataululla.

EU ei ole antanut sen häiritä, että osa neuvotteluagendasta, kuten tekijänoikeussääntöjen vahvistaminen ja yhdenmukaistaminen naapurimaiden kanssa, on varsin kaukana Afrikan maiden prioriteeteista.

Eikä EU:n toimintaa ole muuttanut sekään, että neuvottelut ovat aiheuttaneet erimielisyyttä Afrikan maiden kesken - etenkin kun Afrikassa käydään samaan aikaan monia muitakin alueellisia neuvotteluja yhdentymisestä naapurimaiden kesken.

Esimerkiksi Tansania on pitkään tehnyt yhteistyötä sekä SADC:hen kuuluvien eteläisten naapureidensa että EAC:hen kuuluvien pohjois- ja itänaapuriensa kanssa.

Yhteistyö naapurien kesken on taloudellista: kauppaa, työvoiman liikkumisen helpottamista ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi vaadittavien investointien tunnistamista. Mutta se on myös poliittista: keskustelua turvallisuudesta, demokratiasta ja Afrikan paikasta kansainvälisillä foorumeilla.

Nyt Tansania sitten neuvottelee EPA-tulliliittoja sekä SADC-ryhmässä että EAC-ryhmässä.

Tansaniassa ymmärretään hyvin, ettei yksi maa voi kuulua kahteen tulliliittoon. On geometrinen mahdottomuus vapauttaa alueen sisäinen kauppa ja pystyttää tulliraja alueen ulkorajoille, jos alueiden ulkorajat kulkevat ristikkäin. Mutta yhden vanhan ystäväryhmän valinta toisen yli on tehtävä harkiten.

EU:n luulisi ymmärtävän, että alueellinen integraatio ottaa aikaa ja harkintaa. Esimerkiksi Lissabonin sopimuksen hyväksymisprosessi osoittaa, ettei alueellinen integraatio voi edetä nopeammin, kuin ihmisten asenteet muuttuvat. Myös Turkin EU-jäsenyyttä valmistellaan rauhassa.

Mutta Afrikassa EU vain jatkaa neuvotteluita, laajalla agendalla ja kiireisellä aikataululla, kuten tähänkin asti.

***

Liian usein vaikuttaa siltä, että vaikutussuhde todellisuuden ja kauppasääntöjen välillä on kääntynyt päälaelleen. Kauppasääntöjä käytetään perustelemaan sitä, miten todellisuutta pitäisi muokata, tai kenen todellisuudella on eniten merkitystä.

Hiljattain muun muassa kuulin, että "Tansania ei voi antaa tukia ympäristöystävällisen energian tuottajille, koska tällaiset tukiaiset voivat olla WTO-sääntöjen vastaisia".

Muuttuisivatko keskustelut, jos ihmiset lakkaisivat käyttämästä WTO-sääntöjä auktoriteettina ja syntipukkina? Olisiko asioihin helpompi ottaa kantaa, jos poliitikot ja byrokraatit sanoisivat rehellisesti, että "jotkut hallitukset vastustavat kauppasäännön korjaamista" tai "pidän talouspoliittisten periaatteiden noudattamista tärkeämpänä kuin ympäristö- ja köyhyystavoitteita"?

Huomaisivatko keskustelijat, että paljon on pielessä, kun kauppasäännöillä yritetään muokata ihmisten tarpeita eikä toisinpäin?

Kirjoittaja toimii Kepan kehityspoliittisena työntekijänä Tansaniassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.