Vieraskolumni

Ryhmäajattelun rikkaat apostolit

Rikkaat maat halusivat ajaa alas YK:n kauppa- ja kehitysjärjestön tutkimustyön. Se ei onneksi onnistunut.
Matti Ylönen
30.4.2012

Psykologi Irving James kehitti 40 vuotta sitten termin groupthink — ryhmäajattelu. Se kuvaa tilanteita, jossa ryhmän jäsenet pyrkivät mukauttamaan omaa ajatteluaan käsityksiin, joita arvelevat muilla ryhmän jäsenillä olevan. Ryhmässä syntyy pyrkimys konsensukseen ja harmoniaan, ja tämä jyrää alleen kriittisen vaihtoehtojen tarkastelun.

Viime viikolla monet rikkaat teollisuusmaat halusivat ajaa alas YK:n kauppa- ja kehitysjärjestö UNCTADin kansainvälistä talousjärjestelmää koskevan tutkimustoiminnan. Ne vetosivat työn päällekkäisyyteen muun muassa Maailmanpankin kanssa. Rikkaiden maiden asenne oli täydellinen esimerkki ryhmäajattelusta.

UNCTAD on järjestö, jonka harva tuntee, ja josta vielä harvempi jaksaa kiinnostua. Se perustettiin 1960-luvulla myönnytyksenä kehitysmaille, jotka halusivat vahvistaa YK:n roolia kansainvälisten talouskysymysten koordinaatiossa yli epädemokraattisten Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n.

***

Vuosikymmenten sinnikkäällä (myyrän)työllä UNCTAD on vain varjo entisestään, ja siitä äskettäin tehty riippumaton arvio kritisoi järjestöä monista hallinnon ongelmista. Miksi tällaista järjestöä pitää puolustaa?

Esimerkiksi siksi, että UNCTAD on ollut kansainvälisten talouskysymysten tutkimuksessa perinteisesti viimeinen linnake Maailmanpankin, IMF:n, OECD:n, WTO:n ja muiden valtavirran järjestöjen ryhmäajattelun tiellä.

Pelkästään viime vuosina UNCTAD on ennustanut vuoden 2008 finanssikriisin puhkeamisen, todennut sen jälkeen nousseet parantumisen merkit ennenaikaisiksi ja paljastanut ruoan maailmanmarkkinahintojen irtaantuneen viimeisistäkin sidoksistaan todelliseen talouteen.

Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä kysymyksiä kehitysmaille, ja ne ovat sitä myös meille. Lyhyesti: jos halutaan tehdä hyvää politiikkaa, tarvitaan monipuolista — ja moniäänistä — tutkimusta.

***

Valtavirran talousjärjestöjen tutkimusosastoille päätyy keskimäärin samoista yliopistoista valmistuneita ekonomisteja, joiden ajatusmaailmaa hallitsevat uusklassisen taloustieteen teoriat.

Nämä teoriat ovat hyödyllisiä joihinkin asioihin, mutta politiikan rakentaminen yksin niiden varaan on pahimmillaan vaarallista.

Yhtenäinen koulutus- ja muu tausta peittää heikkoja signaaleja ja säröjä ryhmäajattelun pahimpien periaatteiden mukaan. Tämä näkyi esimerkiksi Kaakkois-Aasian vuoden 1997 kriisissä, kun mahdolliset eriävät mielipiteet hautautuivat IMF:n hierarkkisiin johtorakenteisiin. Tällaisessa tilanteessa käy helposti niin, että mopo menee metsään, koska tiessä ei teorian mukaan pitänyt olla mutkaa.

***

UNCTAD varoitti myös Kaakkois-Aasian, Argentiinan ja Yhdysvaltojen rahoitusmarkkinakriiseistä. Tähän eivät IMF ja sen kollegat pystyneet. IMF on vuoden 2008 jälkeen monipuolistanut tutkimustoimintaansa, mutta ei siitä mitään UNCTADia ole tullut.

Ryhmäajattelu on inhimillisesti ymmärrettävä piirre — ja siksi sitäkin vaarallisempi. On mukavaa pitää kokouksia yhteisymmärryksessä ja hyvää henkeä luoden. Perusajatusten kyseenalaistaminen luo säröjä tunnelmaan.

UNCTADin kokouksessa rikkaat maat halusivat ajaa alas sen tutkimustyön, koska se oli niiden mukaan päällekkäistä Maailmanpankin ja IMF:n tekemän työn kanssa. Pyrkimys jäi lopulta puolitiehen — onneksi.

Ryhmäajatteluun säröjä tuovat puheenvuorot eivät aina ole kuulijoilleen mukavia. Demokratia ei kuitenkaan toimi ilman kitkaa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija, joka seuraa kehitysrahoitusta ja kansainvälisiä rahoituslaitoksia. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.