Vieraskolumni

Ruokaturvaa peltometsäviljelystä

Peltometsäviljely ja lajien vuoroviljely ovat auttaneet sambialaisia ratkaisemaan maaperän köyhtymiseen ja huonoihin satoihin liittyviä ongelmia.
Clive Chibule
19.6.2007

Clive ChibuleYli kolme neljäsosaa 11-miljoonasta sambialaisesta luokitellaan köyhiksi. Heistä valtaosa asuu maaseudulla ja saa elantonsa maataloudesta.

Köyhät pienviljelijät tuottavatkin suuren osan maan ruoasta. Nämä viljelijät ovat riippuvaisia kemiallisista lannoitteista, jotka ovat kuitenkin usein liian kalliita vähävaraisille viljelijöille.

Maatalous, maaseudun asukkaiden ensisijainen elinkeino, kärsi 1990-luvulla kovan kolauksen, kun hallitus vetäytyi lannoitteiden jakelusta ja maataloustuotteiden markkinoilta. Pienviljelijät olivat jo vuosien ajan hankkineet lannoitteita ja siemeniä nimenomaan valtion myöntämien lainojen turvin.

Kun maatalouden tukipalveluja heikennettiin, joutuivat monet etsimään vaihtoehtoja pitäkseen perheensä leivässä. Valitettavasti monet näistä vaihtoehdoista eivät ole kestäviä. Ne lisäävät metsien hakkuuta, mikä johtaa maaperän köyhtymiseen - ja lopulta ruokaturvan heikkenemiseen ja äärimmäiseen köyhyyteen.

***

Yksi ratkaisu liittyy kestäviin maanviljelykäytäntöihin, joiden avulla pienviljelijöiden sato paranee ja kotitaloudet saavat ylimääräisiä tuloja ympäristöä vaalien.

Kestävän maatalouden menetelmät, kuten peltometsäviljely tai lajien vuoroviljely, auttavat viljelijöitä ratkaisemaan maaperän köyhtymiseen ja huonoihin satoihin liittyviä ongelmia.

Esimerkiksi peltometsäviljely, jossa viljelykasvien sekaan istutetaan typpeä maaperään kuljettavia kasveja, vaatii - ensimmäisenä vuonna tarvittavia siemeniä lukuunottamatta - vain vähän rahallista panostusta. Menetelmä ei myöskään vaadi paljon työvoimaa, koska kasveja ei tarvitse istuttaa joka vuosi. Viljelijät voivat näin ollen käyttää lannoitteista säästyvät rahat työkalujen ja kotitaloustuotteiden hankkimiseen.

Peltometsäviljelyyn kuuluu eri lajien kasvattaminen rinnakkain, ja samalla voidaan tuottaa myös karjalle sopivaa rehua. Näin ruokaturva paranee ja viljelijäperheiden ravitsemustaso pysyy hyvänä ympäri vuoden.

***

Ruokaturvaan vaikuttaa myös riippuvuus tai riippumattomuus lannoitteista. Pienviljelijöillä ei useimmiten ole mahdollisuutta hankkia tarvittavia lannoitteita, sillä korkean hinnan lisäksi niitä pitäisi käydä ostamassa hankalien kulkuyhteyksien päässä olevista kaupungeista.

Pienviljelijöillä ei usein ole varaa myöskään kastelujärjestelmiin. Sambia ja muut alueen maat kärsivät epäsäännöllisistä sääolosuhteista, ja riippuvuus sateista aiheuttaa viljelijöille haasteita. Kestävän maanviljelyn menetelmät auttavat säilyttämään maaperän kosteutta kuivien kausien aikana.

Green Living Movement on kannustanut Serenjen alueen viljelijöitä peltometsäviljelyyn jo vuosien ajan. Tulokset näkyivät jo vuosien 2003 ja 2004 kuivuuden aikana, kun useat peltometsäviljelyä käyttäneet pienviljelijät ilmoittivat, etteivät he tarvitse ruoka-apua. Sato oli onnistunut kuivuudesta huolimatta.

Projektialueilla on havaittu, että maaperän hedelmällisyys on lisääntynyt, eivätkä peltometsäviljelmät ole riippuvaisia lannoitteista. Tuotteet ovat ympäristöystävällisiä ja orgaanisia.

Näyttää siltä, että tulevaisuudessa yhä useammat viljelijät päättävät luopua lannoitteista, joiden edut eivät aina vastaa hintaa, joka niiden käytöstä pitää maksaa.


Kirjoittaja toimii aktiivisesti Sambian Green Living Movement -ympäristöjärjestössä, joka on Kepan kumppanijärjestö. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.