Vieraskolumni

Romantisoitu intiaani

Amazonin alkuperäisväestöihin liitetään paljon romantisoituja mielikuvia, joita hyödynnetään matkailubisneksessä ja luonnonsuojelun politiikassa. Mielikuvat peittävät taakseen monimuotoisemman todellisuuden.
Sanni Saarinen
1.11.2010

Perun Amazonissa alkuperäisväestöjen ikiaikaisesta kulttuurista on tullut matkailuvaltti. Alueelle virtaa intiaaniromantiikan villitsemiä matkailijoita etsimään uusia oivalluksia ja suuria kokemuksia elämäänsä.

Useimmat matkailijat pyrkivät muinaisen viisauden lähteille ayahuascan avulla. Se on psykoaktiivisia aineita sisältävä kasvi, jonka käytöllä alkuperäisväestöillä on pitkät perinteet.

Alkuperäisväestöjen maailmankuvassa erilaiset henkiolennot vaikuttavat ihmiselämän kulkuun. Parantajille ja tietäjille ayahuasca on köynnös, joka johdattaa heidät hetkeksi henkimaailmaan.

Matkailijoille kasvia markkinoidaan "alitajunnan voimien vapauttamisena", "kosmisen yhteyden löytämisenä" tai "äiti maan kutsuun vastaamisena". Käsitteet ovat alkuperäisväestöille vieraita. Pelkkä ajatus omaa puhdistustaan etsivästä yksilöstä on vieras kulttuureissa, joissa yhteisö on yksilöä tärkeämpi.

***

Tapaamani parantaja Edgar Estrella kertoi ayahuascan käytön perustuvan kunnioitukseen: "Kasvilla on voimallinen henki ja sen tuntemaan oppiminen vie vuosia. Jos hengen kanssa pelleilee, voi tulla hulluksi tai kuolla."

Turisteille suunnatuilta ayahuasca-markkinoilta kunnioitus on kaukana. Mystisiä matkoja pyhän kasvin avulla kaupataan keskellä markkinahumua. Yhdysvalloista, Espanjasta ja Ranskasta järjestetään "henkisinä retriitteinä" mainostettavia pakettimatkoja parantajien luo.

Mainonnassa alkuperäisväestöt esitetään olentoina ajan virran ulkopuolella – moderni maailma ei ole ehtinyt turmella heitä tai heidän perinnetietoaan.

***

Parantajat osallistuvat mielellään maailmankuvansa kaupallistamiseen. Se tarjoaa toimeentulon lähteitä alueella, jossa monet elävät köyhyysrajan alapuolella.

Intiaaniparantajien ja turistien kohtaamisessa ikiaikainen kulttuuri on kuitenkin kangastus. Kohtaamisen kosketuspinta todellisuuden kanssa jää usein vähäiseksi.

Turistin etsiessä kosmista yhteyttä viidakkohotellissa, hän ei tule huomanneeksi, miten kylän lapset ovat kotona, koska vanhemmilla ei ole varaa lähettää heitä oppiin. Monelta jää havaitsematta sekin, että samat vanhemmat työskentelevät orjapalkalla, koska eivät osaa puolustaa oikeuksiaan metsäalan yrityksiä vastaan.

Elämysmatkailijat etsivät sademetsästä romanttista intiaania ja juuri sen he useimmiten löytävät. Todelliset intiaanit – toisen luokan kansalaiset omassa maassaan – eivät ole läheskään yhtä eksoottisia ja kiinnostavia.

***

Alkuperäisväestöjen romantisointiin eivät sorru vain turistit. Ilmiö on yleinen myös luonnonsuojelullisesti painottuneessa kehitysyhteistyössä.

Maailman havahtuessa ympäristökriisiin monien ympäristönsuojelijoiden katseet kiinnittyivät Amazoniin, maailman keuhkoihin. Ryhdyttiin puhumaan kestävästä kehityksestä: tarpeesta nivoa inhimillisen kehityksen ja luonnonsuojelun päämäärät yhteen.

Amazonin intiaaneista muovattiin kestävän kehityksen uljaita edelläkävijöitä. Heidät esitettiin luonnon synnynnäisinä suojelijoina ja intiaanien kulttuuri muuttui synonyymiksi luonnon kanssa symbioosissa elämiselle.

Pohjoisen ympäristöliikkeet ja alkuperäisväestöjen järjestöt esittivät tavoitteensa yhteisinä. Yhteistyö palvelikin molempia: ympäristöjärjestöt saivat paikallisia kumppaneita ja alkuperäisväestöt poliittista vaikutusvaltaa.

***

Ongelmat tulevat esiin vasta myöhemmin. Ympäristöjärjestöjä kiinnostaa turistin tavoin romantisoitu intiaani.

Alkuperäisväestöjen tieto ympäristöstä on kiistämätön, ja usein pienet yhteisöt ovat eläneet ekologisesti kestävällä tavalla. Muuttuva maailma on kuitenkin tuonut alkuperäisväestöille uusia tarpeita ja haasteita.

Vanhat elinkeinot – metsästys ja kalastus – eivät riitä toimeentulon perustaksi. Perinteisten parantajien lisäksi yhteisöissä arvostetaan espanjan kieltä taitavia, luku- ja kirjoitustaitoisia nuoria. He ovat käyneet koulua, osaavat käyttää internetiä ja tietävät, miten neuvotella valtaväestön edustajien kanssa.

***

Kun ympäristönsuojelija perustaa luonnonsuojelualueen, hän on tavoitteensa saavuttanut. Alkuperäisväestöjen taistelu voi silloin olla vasta aluillaan – he tahtovat suojelualueelle kouluja, liikenneyhteyksiä ja parempaa terveydenhuoltoa.

Ympäristönsuojelijan silmissä aito intiaani elää ykseydessä luonnon kanssa kaipaamatta muuta. Sellainen intiaani on kirjaillut alastoman kehonsa maaleilla, koristautunut sulilla ja on itse sademetsän kuva.

Internetiä kaipaava tai kaupunkiin muuttava intiaani on ympäristönsuojelijan mielestä korruptoitunut, eikä hän suostu tukemaan sellaisen intiaanin toiveita tai tarpeita.

***

Alkuperäisväestöt käyttävät itse heihin liitettyjä mielikuvia hyväkseen niin uusia toimeentulon muotoja kuin poliittista vaikutusvaltaa etsiessään.

Romantisoitujen mielikuvien varaan rakennettu yhteistyö on kuitenkin kaksiteräinen miekka.

Turismibisneksessä mielikuvat estävät todelliset kohtaamiset ja vuorovaikutuksen erilaisten ihmisten välillä. Luonnonsuojelussa on kyse paljon vakavammasta asiasta: siirrytään arveluttavan politiikan puolelle, jossa mielikuvat intiaaneista syrjäyttävät ihmisten todelliset ongelmat.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston maailman kulttuurien tutkimuksen laitoksella. Hän on työskennellyt tutkijana Perun Amazonissa useamman vuoden. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.