Vieraskolumni

Rikos ja rankaisemattomuus

Meksikoa vaivaa rankaisemattomuuden kulttuuri.
Toni Sandell
3.5.2011

Toukokuun neljäntenä 2006 poliisit murtautuivat opiskelija Bárbara Méndezin taloon, hakkasivat hänet ja veivät poliisiautoon hiuksista repien. T-paita oli vedetty hänen päänsä yli. Matkalla vankilaan poliisit raiskasivat Méndezin useaan otteeseen.

Vapaaehtoisena katulapsityötä tekevä Méndez oli hetkeä ennen pidätystään ollut poliisiasemalla osoittamassa mieltään, koska poliisin kovat otteet olivat johtaneet pienen lapsen kuolemaan paikallisyhteisön ja poliisin välisessä mellakassa.

Meksikon pääkaupungin Méxicon liepeillä sijaitsevan Atencon mielenosoituksen takia pidätettiin yhteensä 47 naista. Heistä 26 on kertonut joutuneensa väkivallan ja raiskausten uhriksi. Liittovaltion viranomaiset tekivät väärinkäytöksistä esitutkinnan. Epäiltyjen lista täyttyi 34 poliisiupseerin nimestä.

Lopulta liittovaltio päätti, että oikeuskäsittely kuuluu osavaltiolle. Sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään, joten Méndez ja kymmenen hänen kohtalotoveriaan ovat vieneet tapauksen Amerikan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Ménzed kertoi tarinansa Euroopan parlamentissa Meksikon ihmisoikeuksia koskevassa tilaisuudessa maaliskuun lopulla. Tarina tiivisti Meksikon pääongelman, rankaisemattomuuden kulttuurin.

Presidentti Felipe Calderónin kauden uhrien määrä on shokeeraava: viimeisen neljän vuoden aikana on tapettu 30 000 ihmistä. Calderón selitti maaliskuussa El País –lehdelle, että hänen edeltäjänsä päästivät rikolliset taloon.

Edeltäjien virheet eivät silti selitä, miksi tappajat ja raiskaajat pääsevät rikoksistaan kuin koira veräjästä. Rankaisematta jättäminen on tappajan taputtamista selkään.

Jyri Jaakkolan ja Bety Cariñon kuoleman vuosipäivä oli 27.4. EU:n tilaisuudessa puhunut Heidi Hautala kertoi kuulleensa Euroopan komission korkealta virkamieheltä, että EU:n julkinen kannanotto aiheesta oli vuosi sitten hyvin hankalaa, koska EU:n ja Meksikon, kauppasopimuksen seurantaan keskittyvä huippukokous oli juuri käsillä.

Esimerkki kertoo, kuinka ihmisoikeuksien puolustaminen on jatkuvaa taistelua muiden intressien ristitulessa.

Meksikon hallinto on kuitenkin joutunut rajuun paineeseen, erityisesti Jaakkolan perheenjäsenten, Euroopan parlamentin ja ulkoministeriön ansiosta. Meksikon hallinto ei kuitenkaan ole vielä ryhtynyt toimiin, joten kansainvälistä painostusta pitää laajentaa.

Järjestelmällistä rankaisemattomuutta voi purkaa juuri yksittäisten tapausten avulla. Jyri Jaakkolan tapauksen painostaminen potkii myös Bárbara Mendezin ja hänen kohtalotoveriensa tutkintaa eteenpäin.

Kirjoittaja työskentelee Brysselissä Aprodev-järjestössä,
joka seuraa EU:n kehityspolitiikkaa.