Vieraskolumni

Rikollisille toinen mahdollisuus?

Sambiassa tuomitaan rikoksista varsin kevyin perustein. Jos aiheettomasti syytetyillä ei ole tarpeeksi rikkaita tai koulutettuja sukulaisia puolustamassa itseään, he saattavat jopa kuolla vankilaan ilman oikeudenkäyntiä.
Glory Mushinge
13.6.2004

Glory Mushinge

LUSAKA -- Tutustuin viime vuonna tapaukseen, jossa nuorta sambialaismiestä syytettiin 6-vuotiaan veljentyttärensä raiskaamisesta. Ensi silmäyksellä juttu vaikutti uskottavalta – varsinkin kun meillä päin on melko tavallista tuomita ihmiset ennen oikeudenkäyntiä. Kun raiskauksen kohteena oli pieni tyttö, ihmiset reagoivat asiaan tunteella eivätkä halunneet kuulla syytetyn omaa versiota tapahtumien kulusta.

Raiskaussyytteen esitti tytön täti, joka olisi halunnut adoptoida orvoksi jääneen sukulaisensa. Tytölle oli jäänyt vanhemmiltaan paljon rahaa, jotka täti sukulaisineen olisi halunnut saada hallintaansa. Kun tyttö päätti asua isänsä sukulaisten luona, täti keksi syyttää yhtä näistä raiskauksesta ja pyysi poliiseja hakemaan tytön kodistaan väkisin. Hän ei ymmärtänyt, miten vakavasti hänen valheelliseen syytökseensä voitaisiin suhtautua: mies pidätettiin ja tyttö annettiin lastensuojeluviranomaisille.

Tapauksen tutkimukset kestivät noin vuoden, ja tänä aikana mies eli epäinhimillisissä vankilaoloissa ja kärsi läheistensä pilkasta. Kun tutkimukset saatiin päätökseen, mies vapautettiin vankilasta syyttömänä ja tyttö pääsi takaisin kotiinsa asumaan.

***

Tapaus on vain yksi monista, joissa ihmiset ovat kärsineet rikoksista, joita he eivät ole tehneet. Jos aiheettomasti syytetyillä ei ole tarpeeksi rikkaita tai koulutettuja sukulaisia puolustamassa itseään, he saattavat jopa kuolla vankilaan ilman oikeudenkäyntiä.

Tästä huolimatta maassani vaaditaan vankien – varsinkin raiskauksesta syyteettyjen – nykyistäkin kovempaa kohtelua. Jotkut ovat ehdottaneet raiskaajien kastroimista, ja toiset ovat katsoneet, että raiskauksesta pidätetyt tulisi pistää suoraan vankilaan ilman oikeudenkäyntiä tai puolustusasianajajaa.

Itse olen nykyistä lievempien tuomioiden kannalla – myös silloin, kun rikoksentekijän syyllisyys on osoitettu oikeudessa. Oli rikos mikä hyvänsä, rikollistenkin on saatava elää virheistään huolimatta ihmisarvoista elämää. Maamme vankiloissa se ei ole mahdollista.

***

Sanotaan, että rikoksia ei voi puolustella tietämättömyydellä, mutta Sambian kaltaisessa maassa on paljon ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti ymmärrä, mikä on rikollista ja mikä ei. Köyhissä oloissa eläville lukutaidottomille ihmisille ei ole tarjolla opetusta tai valistusta tällaisista asioista. Jos ajatellaan edelleen raiskauksia, niin monet miehet on kasvatettu luulemaan, että jos nainen sanoo seksille ei, hän tarkoittaa tavallisesti päinvastaista, sillä afrikkalaisnaiset ovat vain ujoja.

Toisinaan raiskauksista tuomitut ovatkin katsoneet, etteivät he ole ymmärtäneet tekonsa seurauksia. Tällaisille ihmisille pitäisi antaa toinen mahdollisuus, jotta he voisivat muuttua paremmiksi ihmisiksi.

Tuomitut, jotka joutuvat julman kohtelun kohteiksi kammottavissa vankiloissamme, ovat vapautuessaan taatusti rikollisia ja psykopaatteja, vaikka he olisivat olleet syyttömiä tai heidän alkuperäinen rikoksensa olisi johtunut ymmärtämättömyydestä. Vapautuessaan julmasti kohdellut entiset vangit pyrkivät lähinnä kostamaan vankiloissa kokemansa julmuudet.

Jos ihminen syyllistyy rikokseen, ensimmäisen rangaistuksen tulisi olla lievä. Ensikertalaiset voitaisiin laittaa esimerkiksi yhteiskuntapalveluun tekemään maatöitä tai opettelemaan uusia taitoja – näin heillä olisi mahdollisuus kehittää maataan ja oppia ymmärtämään tekojensa seuraukset. Jos rikollinen uusii tekonsa lievän rangaistuksen jälkeenkin, niin tuomioiden pitää muuttua vastaavasti kovemmiksi.


Kirjoittaja on sambialainen toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä edusta Kepan virallisia näkemyksiä.