Vieraskolumni

Rakkaus, mate ja jalkapallo

Solidaarista ja yhteisöllistä mate-juomaa on vaadittu kansainvälisiin kriisipöytiin. Voisiko Etelä-Amerikan hittijuoma pelastaa maailman?
Johanna Pohjola
20.5.2014

Maailmalla kiertää pieni mutta ilmaisuvoimainen kuppi, joka jäänee useimmilta huomaamatta. Argentiinalaistaustaisesta paavi Franciscuksesta ja uruguaylaisista jalkapalloilijoista on vaivihkaa tullut sen epävirallisia lähettiläitä.

Uruguaylainen jalkapalloilija Walter Gargano kiikutti kuppinsa jaettavaksi paavin kanssa, kun hänen joukkueensa Parma vieraili Vatikaanissa alkuvuonna. Toinen uruguaylaispelaaja, Edinson Cavani, kuvautti itsensä kuppeineen Paris Saint-Germainin pelin jälkeen ja laittoi kuvan Twitteriin.

Pullokurpitsasta tehdyt kupit sisälsivät matea, eteläisen Etelä-Amerikan asukkaiden rakastamaa viherjuomaa. Uruguayssa, Argentiinassa, Paraguayssa, Etelä-Chilessä ja Etelä-Brasiliassa mate on sosiaalinen tapa ja ystävyyden ykkösväline. Yerba mate -puun hienonnettuja lehtiä imetään matekupista bombilla-suodatinpillillä, yleensä samasta kupista vuorotellen.

Ei ole sattumaa, että Gargano vei matensa Vatikaaniin. Paavi Franciscuksella on mutkaton ja maanläheinen maine, aivan kuten matellakin. Maten jakaminen paavin kanssa edusti eräänlaista anarkiaa: solidaarisuuden, vilpittömyyden ja yksinkertaisuuden riemuvoittoa jäyhistä rakenteista. Vähän kuin tepastelisi t-paidassa keskellä pikkutakkien pintaliitoa.

"Historiallinen mate", Gargano hehkutti.

* * *

Sielultaan mate on rauhan ja ykseyden juoma. Sitä on verrattu esimerkiksi Pohjois-Amerikan intiaanien rauhanpiippuun. Matesta tulisi erinomainen rauhanvälittäjä maailman konflikteissa, uskoo argentiinalais-sveitsiläinen maanviljelijä Alberto Roth.

"Kansallisten ja kansainvälisten järjestöjen pyöreistä pöydistä puuttuu mate, joka johtaisi ansiokkaisiin ja hyväksyttäviin ratkaisuihin. – – Mate parantaisi edustajien ja avustajien mielialaa – – ja rauhoittaisi väittelyn kuumentamia päitä", Roth perustelee teoksessaan "Todo Mate".

Mate kiertänee ainakin Brasilian tulevissa jalkapallon MM-kilpailuissa. Esimerkiksi isäntämaan päävalmentaja Luiz Felipe Scolari on kotoisin matefanaattisesta Etelä-Brasiliasta.

Uruguayn maajoukkue puolestaan kuljetti edellisiin Etelä-Afrikan MM-kilpailuihin tiettävästi 150 kiloa yerba matea. Se tarvitsee voimajuomaansa nytkin, sillä se haaveilee vuoden 1950 MM-finaalin uusinnasta: Uruguay voitti tuolloin kaikkien yllätykseksi isäntämaa Brasilian.

Mutta pelastaako mate maailman - tai jalkapallon?

* * *

Niin maten kuin jalkapallonkin ihanteissa maailma on yhtä. Kaikille tarjotaan matea, kuppia ei evätä keneltäkään. Kaikki pelaavat, ketään ei jätetä ulkopuolelle. Jalkapallon MM-kisabiisien videoilla maailma tanssii kaikessa kirjavuudessaan saman rytmin tahtiin. "We Are One (Olemme yksi)", kuuluu tulevan turnauksen kappale. Ja eräs kisojen mainoslauseista on "A Copa de Todo Mundo (Kaikkien turnaus)".

Nimet kalskahtavat irvokkailta, kun miettii vaikkapa kisarakentamisen vuoksi kodeistaan häädettyjä Rio de Janeiron asukkaita. Myös ihmisten katoamiset jäljettömiin ovat lisääntyneet poliisijoukkojen kisojen alla "rauhoittamissa" faveloissa eli slummeissa.

Uruguaylaiskirjailija Eduardo Galeano on puolestaan arvostellut kansallislaulujen soittamista MM-otteluissa. Hänen mukaansa nuo "sotaveisut" revittelevät uhkia, herjaavat ulkomaalaisia sekä kannustavat pelaajia "tappamaan ja kuolemaan".

Pulma ei tietenkään piile jalkapallossa vaan ihmisessä. Vaikka esimerkiksi ihmisten dna on tutkimusten mukaan jopa yli 99-prosenttisesti samanlaista kaikkialla, keskitymme usein eroihin. Kilpailemme. Näemme muun luomakunnan erillisenä itsestämme. Syntyy pelkoja, uhkia, vihollisia, konflikteja ja sotia.

Mate voi lisätä yhteyttä ja empatiaa, mutta jää helposti ulkoiseksi puuhasteluksi. Ulkoinen maailma muuttuu vasta, kun tarpeeksi moni ihminen muuttuu sisäisesti.

* * *

Uruguaylaispelaajien mate-viuhahdukset henkivät rauhanomaista isänmaanrakkautta. Ne olivat oodeja eteläamerikkalaiselle kansankulttuurille Euroopan jalkapallokentillä ja katolisuuden keskuksessa.

Uruguaylaisten erityispiirteeksi luetaan tepastelu mate-termospullojen kanssa kadulla ja kaikkialla. "Vain uruguaylainen pystyy tuohon!" paavi vitsaili Walter Garganolle.

Jalkapalloilijoiden mate-intoilu ei ollut uhmakasta eikä ylimielistä. Se ei viestinyt, että minun juomani tai tapani tai kulttuurini on parempi kuin sinun. Se ei tehnyt kahvista tai teestä tai kaakaosta vihollista. Se ei pyrkinyt omistamaan tai rajoittamaan.

Totuus on, että matea ei omista kukaan, kuten ei jalkapalloakaan, saati kauneutta. Ken sen muistaa, kykenee nauttimaan asioista ilman menettämisen pelkoa. Niin kuin Eduardo Galeano teoksessaan "Jalkapallo valossa ja varjossa":

"Kun hyvää jalkapalloa pelataan, olen ihmeestä kiitollinen välittämättä hitustakaan siitä, mikä joukkue tai maa sen minulle tarjoaa."

Se on rakkautta, eikä se tunne kansallisia tai kuppikuntaisia rajoja.

Kirjoittaja on toimittaja ja "Mate – Etelä-Amerikan voimajuoma" -tietokirjan kirjoittaja, www.facebook.com/matekirja. Hän puhuu Maailma kylässä -festivaalilla Amazon-lavalla la 24.5. klo 17.20.

Jalkapallon MM-kisoista ja Brasilian yhteiskunnasta puhuu kirjailija Luiz Ruffato Amazon-lavalla su 25.5. klo 14.20.