Vieraskolumni

Pyramidin huipulle, hinnalla millä hyvänsä

Pia Laine
18.2.2002

MAPUTO -- Koulut ovat taas alkaneet Mosambikissa, joten minä voin luopua herätyskellostani. Naapuritontilla sijaitsevan ala-asteen tunnit alkavat aamuseitsemältä, satojen oppilaiden aamuhälinä ja kiljunta vähän ennen.

Kesälomiltaan palaaville ala-asteelaisille kouluunpaluu on vielä helppoa. Pääkaupungissa kaikki halukkaat pääsevät kouluun. Oppilaat saadaan mahdutettua kouluihin suuren luokkakoon ja vuoroluvun avulla.

Tavallisessa luokassa oppilaita on viitisenkymmentä. Osa oppilaista käy koulussa minut herättävässä aamuvuorossa. Iltapäivävuorolaiset vyöryvät koulun porteista ulos viideltä. Ylemmillä luokka-asteilla tavallista iltavuoroa ei pienimmillä koululaisilla sentään ole.

***

Mosambikin koulutusjärjestelmää kuvataan usein pyramidilla, jossa valtavan laaja jalusta kapenee huipulla neulamaisen ohueksi piikiksi. Harvempi kuin joka kymmenes mosambikilainen koululainen jatkaa viisivuotiselta ala-asteelta kuudennelle luokalle. Vain yhdelle prosentille ikäluokasta on tilaa suomalaista lukiota vastaavalla kouluasteella. Yliopistoon pääsee vain alle puoli prosenttia ikäluokasta.

Kilpailu opiskelupaikoista pyramidin huipulla on veristä. Pyramidin kaventuessa paikkojen määrä vähenee rajusti, eivätkä läheskään kaikki halukkaat mahdu toivomalleen luokka-asteelle. Aina ei kilpa opiskelupaikoista ratkea oppilaan kykyjen perusteella.

Vähän ennen kouluvuoden alkua lehtiin ilmestyvät opiskelupaikkojen vähyydestä kertovien uutisten rinnalle myös jutut koululaitoksen korruptiosta. Opettajien väitetään myyvän opiskelupaikkoja ohi virallisen valintajärjestelmän. Pahimmat pullonkaulat ovat 10. ja 12. luokka.

Viiden lapsen äiti purskahtaa raikuvaan nauruun, kun ehdotan, että kai sentään lahjakkaimmat pääsevät etenemään omin avuin.

"Ei viidenkymmenen oppilaan luokassa kukaan huomaa, jos joku on toisia lahjakkaampi. Eikä lahjakaskaan kauan jaksa, kun oppii että arvosanat ratkaistaan kuitenkin rahalla", hän sanoo.

Koululaitoksen ja terveydenhuollon väitetään olevan pahimpia korruption pesiä Mosambikissa. Suurten summien korruptio liikku jossakin kaukana tavallisten ihmisten arjesta, mutta koulukulut tuntuvat jokaisen lapsiaan kouluttamaan haluavan perheen kukkarossa.

Opettajat ovat koulussa paljon vartijoina. Julkisen sektorin kehnot palkat ja valta päättää siitä, kuka pääsee etenemään elämässä ovat vaarallinen yhdistelmä. Kiusaus oman bisneksen tekemiseen vaikuttaa olevan joillekin opettajille liian suuri.

Koululaitos tarjoaa hyvän oppitunnin talouden realiteeteista. Niin kauan kun kysyntä ylittää tarjonnan, eivätkä säätelymekanismit toimi, voi myyjä kiskoa tuotteestaan mitä haluaa.

***

Ulkopuolisen korviin keskustelu omasta tai lasten koulunkäynnistä kuulostaa erehdyttävästi ostoksilla ololta. Lahjustaksat on helppo selvittää teini-ikäisten lasten vanhemmilta kysymällä.

Viime vuonna mosambikilainen ystäväni matkusti kokeita varten parin sadan kilometrin päähän Maputosta, säästääkseen. Hänen mukaansa matka kannatti, sillä maakuntakaupungissa kokeisiin pääsemisestä maksettavien lahjusten taso on paljon pääkaupungin hintoja edullisempi. Peruslahjuksella ei hänen mukaansa ole vaikutusta kokeen arvosteluun, sillä taataan vain se, että pääsee ottamaan osaa kokeeseen.

Aina ei opiskelun etenemistä tarvitse varmistaa rahan voimalla. Yhden ystäväni lukioikäinen serkku on hämmästyttävän hyvin perillä oikeustieteestä. Tytön opettaja opiskelee työn ohessa oikeustieteellisessä, ja teettää omat opiskelutehtävänsä luokkansa parhailla oppilailla. Raskaan työtaakan kanssa painiva lukiolainen lohduttautuu sillä, että oikeustieteellisen pääsykokeiden pitäisi tämän urakan jälkeen tuntua helpoilta.

Korruption tunkeutuminen osaksi elämää yököttää mosambikilaisia tuttaviani aivan yhtä paljon kuin minuakin. Sitä vastaan on kuitenkin vaikea pyristellä niin kauan kun koulussa omin avuin etenemisen ei uskota olevan mahdollista.

En hetkeäkään epäile, mitä tekisin, jos olisin itse samassa tilanteessa. Monessa muussa asiassa arkipäivän korruptiosta voi yrittää kieltäytyä, mutta omaa tai lasteni tulevaisuutta en heittäisi menemään. Olisin valmis maksamaan mitä vaan pääsylipusta ainoalle varmalle tielle pois köyhyydestä. Edellyttäen, että minulla olisi siihen varaa.

Pelottavinta on miettiä sitä, millaiset eväät korruption läpitunkema koululaitos antaa yksittäiselle oppilaalle. Rahan valta vääristää yhteiskuntaa: millaisia aikuisia kasvaa nuorista, jotka jo koulussa oppivat, että sääntöjen kiertäminen toimii tehokkaammin kuin työn tekeminen.

En yhtään epäile, etteikö suuri osa opettajista toimisi rehellisesti. Ei kuitenkaan tarvita kuin muutama lahjottavissa oleva opettaja vääristämään koko koulun tulokset.

***

Hyvä eurooppalainen ystäväni opetti neljä vuotta mosambikilaisessa lukiossa Maputon ulkopuolella. Viimeisen opetusvuotensa jälkeen ulkopuolinen taho teetti hänellä tutkimuksen kokeiden arvostelusta. Lukion viimeisen luokan päättökoepapereiden tutkiminen sai jo ennestään arjen korruptioon kypsyneen miehen masentumaan.

Päättökokeet arvostelee aina kaksi eri opettajaa. Yllätyksekseen ystäväni löysi monesta paperista toisen tarkastajan allekirjoituksen kohdalta väärennöksen omasta nimikirjoituksestaan. Hänen nimissään oli tyhjistäkin koepapereista annettu täysiä pisteitä.

Korruption kitkeminen koululaitoksesta ei ole helppoa, eikä nopeaa. En tiedä kannattaako toivoa, että minut joka aamu herättävä lapsilauma pääsisi etenemään lukioon asti vain ja ainoastaan omilla meriiteillään. Ehkä se onnistuu vasta siinä vaiheessa, kun opiskelupaikkoja riittää kaikille halukkaille.

Toistaiseksi en ole kuullut ensimmäistäkään korruptiotarinaa yliopistotasolta. Elättelen toivetta, että edes siellä lahjakkuus ja työn tekeminen vievät eteenpäin. Jos toisin on, toivon ettei kukaan kerro sitä minulle.