Vieraskolumni

Projektilandia tuli kylään

Sama hankerumba pyörii niin syrjä-Suomessa kuin kehitysmaissakin. Mitään pitkäjänteistä ei tapahdu tai kestävää synny, mutta saadaanpa "ilmaista" rahaa.
Teppo Eskelinen
24.5.2004

Kuva: kolumnisti

Uusliberalistisen globalisaation perusluonnehdinta on monelle tuttua: taloudellinen eriarvoisuus lisääntyy, kansallisvaltioiden rooli heikkenee, julkiset sektorit näivettyvät, ja näiden asioiden seurauksena köyhyyden muotoja ja ilmiöitä alkaa esiintyä yhä globaalimmin.

Oudointa globalisaatiossa ja sen teoriassa kuitenkin on, että taju siitä että samat yhteiskunnalliset prosessit vaikuttavat Suomessakin, pystyy useimmiten säikäyttämään.

***

Olin muutama kuukausi sitten kotiseudulla Joensuussa tekemässä reportaasia surullisenkuuluisan joensuulaisen rasismin nykytilasta. Eräs vierailukohteistani oli projekti, jonka pyrkii tukemaan maahanmuuttajia ja parantamaan maahanmuuttajien ja paikallisten yhteydenpitoa.

Projekti oli kuulemma sujunut hyvin, minulle selitettiin. Ongelmiakin tosin on: välillä toiminnoille piti keksiä uusi nimi ja rahoittaja kun projekti virallisesti loppui. Aikaa menee rahoitushakemusten tekemiseen ja tulevaisuus on epävarma. Kaupunkia ei myöskään kiinnosta hoitaa sille kuuluvia lakisääteisiä velvollisuuksia kun projekti hoitaa niitä - eikä sen puoleen, eipä kaupungilla olisi varaakaan. (Ja toisaalta taas, mikäs siinä kun ulkopuolisia rahoittajia projektille tuntuu löytyvän).

Samalla reissulla kuuntelin myös paikallista tutkijaa, joka oli selvitellyt uusien viestintäteknologioiden mahdollisuuksia kansalaisosallistumisessa. Hän valitti, että tulokset ovat mahdollisuuksia heikommat, koska "syrjä-Suomessa kaikki uusi tapahtuu projekteina". Keksitään hanke, haetaan rahaa, saadaan rahaa, lopetetaan hanke, arvioidaan, raportoidaan, aletaan miettiä seuraavaa hanketta. Mitään pitkäjänteistä ei tapahdu tai kestävää synny, mutta saadaanpa maakuntaan rahaa.

Tajusin yhtäkkiä kuunnelleeni koko hankemallisen kehitysyhteistyön peruskritiikin yhtenä litaniana. Olin korttelin päässä syntymäkodistani.

Mitä on tapahtunut? Onko Suomesta tullut kehitysmaa?

***

Kovimmat kehityskriitikot ovat esittäneet jo pitkään, että kehitysyhteistyöllä itse asiassa tehdään aikamoista haittaa köyhien maiden yhteiskunnille. Kehitysapu on tällaisen ajattelun mukaan osa samaa prosessia kuin rakennesopeutukset, joilla maiden julkinen talous saadaan polvilleen. Pohjoisen toinen käsi vie julkisen rahan lainanhoitokuluina ja talouden "vapautuessa" karkaavina pääomavirtoina, toinen käsi palauttaa sitä hoitamalla julkisen sektorin tehtäviä sekavalla hankepaletilla.

Suomessa on enemmän rahaa ja paremmin toimiva julkinen sektori, mutta olemmeko näissä prosesseissa ulkopuolisia? EU:n vapaat sisämarkkinat ovat varmasti eriarvoistaneet Suomea alueellisesti, ja nyt EU:n rahastot palauttavat osan karanneesta vauraudesta reuna-alueille. Rahaa voi olla saman verran kuiten ennenkin, mutta sitä saa ruinata hyväntekijöiltä yhä uudestaan.

Kun julkisen sektorin toimintamahdollisuudet vähenevät kaikkialla maailmassa ja menestys kasaantuu entistä pienemmällä alueelle, voi projektilandian odottaa kasvavan. Niinpä jaettavaa on todennäköisesti entistä vähemmän. Mutta koska projektiraha on määritelmällisesti "ylimääräistä", voidaan sitä myös tarvittaessa vähentää. Jos ihmisillä on sen verran rahaa kuin heillä kuuluisikin olla, mutta osa siitä on lahjaa, pysyvään epäoikeudenmukaisuuteen totutaan.

Hankkeistaminen - esiintyessään julkisen sektorin alasajon yhteydessä - on viime kädessä uusliberalistinen prosessi, uusliberalismin hyvää tarkoittava oikeutus. Koko prosessi määrittelee uudelleen sen, mitä ihmisille kuuluu ja mikä on ylimääräistä lahjoitusta siihen päälle.

***

Sain tälle vahvistusta samana iltana Joensuussa, kun yritin selittää vanhalle kaverilleni huoltestuneena havaintoani siitä, miten EU-hankkeet ovat vallanneet Pohjois-Karjalan. Kaveri piti huoltani yhtä käsittämättömänä kuin nojatuolisosiologista vouhotustani yleensäkin: "Vittu, sehän on ilimasta rahhaa".

Juuri tämä asiassa huolestuttaa. Miten kukaan Afrikassakaan nyt kieltäytyisi yhteiskuntansa hankkeistamisesta, kun touhu saadaan näyttämään siltä että joku on jatkuvasti tyrkyttämässä, vittu, ilimasta rahhaa.

Kuuluisa "globalisaation hallinta", jos sellaista nyt on tapahtumassa, voikin tarkoittaa jotain niinkin yksinkertaista kuin että yleishyödyllistä rahaa ryhtyisivät jakelemaan tahot, jotka eivät koe tekevänsä hyväntekeväisyyttä - tahoille, jotka kokevat saavansa mitä heille kuuluu. Ja tämän täytyy tapahtua globaalisti.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka valmistelee väitöskirjaa globaalista oikeudenmukaisuusteoriasta. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä edusta Kepan virallisia näkemyksiä.