Vieraskolumni

Presidentti, joka otti ohjat käsiinsä

Nicaraguan Daniel Ortega on ottanut omistajuuden tosissaan - omalla tavallaan. Kuluva vaalivuosi saattaa antaa kansallekin mahdollisuuden sanoa sanottavansa.
Larissa Bruun
25.3.2008

Larissa Bruun "Leikimme kenen kanssa meitä huvittaa, ja omilla säännöillämme", vaikuttaa olevan Nicaraguan uuden, omapäisen hallituksen viesti, ainakin vähän kärjistäen.

Uusi presidentti, Daniel Ortega, nousi hallituksineen valtaan vuosi sitten Nicaraguassa. Ortegan johtama historiallinen sandinistipuolue nimesi hallituksensa "sovun ja kansallisen yhtenäisyyden hallitukseksi". Kuten odottaa sopi, sillä on oma - ainakin osittain uusi - reseptinsä maan asioiden laittamiseksi kuntoon.

Nicaragua ristittiin toistuvasti ennen loppuvuoden 2006 vaaleja kansainvälisen avun lempilapseksi, ja maa pyrki toimimaan kehitysavun tuloksien parantamiseksi, kuten avunantajien kanssa oli sovittu. Nyt Nicaragua tuntuu kuitenkin muuttuneen kympin oppilaasta känkkäränkkäiseksi oman tiensä kulkijaksi.

Kehitysmaiden omistajuuden vahvistaminen oli yksi pääajatuksista, kun lähes sata eri avunantajaa ja avun vastaanottajaa vuonna 2005 sitoutui Pariisin julistuksessa kehitysavun tehostamiseen ja hallinnon parantamiseen. Omistajuudella tarkoitetaan, että avunantajat kunnioittavat apua vastaanottavien maiden omaa politiikkaa ja antavat niiden johtaa omaa kehitystään.

Omistajuudesta ei ole ollut pulaa sen jälkeen, kun Daniel Ortega nousi presidentiksi 10. tammikuuta 2007. Päinvastoin, Ortega on osoittanut, kuka kaapin paikan määrää.

Heti seuraavana päivänä virkaanastujaistensa jälkeen Ortega allekirjoitti niin sanotun Alba-yhteistyöaloitteen. Hän teki niin, koska oli päättänyt, että Kuuban ja Venezuelan aloitteena syntynyt Amerikkojen bolivarilainen vaihtoehto tarjoaisi Nicaragualle sen tarvitsemaa solidaarista yhteistyötä esimerkiksi halvan öljyn muodossa. Samalla hän osoitti maailmalle, kenen joukoissa seisoo.

Mielipiteet Alban hyödyistä vaihtelevat - tukeen ollaan tyytyväisiä, vaikka salamyhkäisistä tukivirroista liikkuu myös paljon huhuja. Niiden esimerkiksi kerrotaan päätyvän valtion budjetin ulkopuolisina erityisesti presidentin puolueen kannattajille.

Ortegaa on kritisoitu vallan keskittämisestä itselleen ja - yllättäen - vaimolleen, joka on esimerkiksi vastuussa kaikesta hallituksen ja ministeriöiden tiedotuksesta. Ortega on myös jyrännyt läpi ruohonjuuritason kansalaisneuvostot, eräänlaisen valtion oman kansalaisyhteiskunnan. Vastauksena parlamentissa on syntynyt diktatuurin vastainen rintama, ja ihmisoikeusjärjestö CENIDH on julistanut, ettei presidentti kunnioita perustuslakia.

***

Tutkija Nils-Sjard Schulz ehdottaa Nicaraguan nykytilannetta ja Pariisin julistusta analysoivassa kirjoituksessaan, että ehkä nyt olisi aika kehittää omistajuuden ideaa ja puhua hyvästä omistajuudesta. Kulunut vuosi on kai ainakin osoittanut, että vahva, mutta keskitetty ja salamyhkäinen omistajuus tuskin voi sopua ja kansallista yhtenäisyyttä lisätä.

Ortegan astuttua virkaansa ei omistajuuden tärkeimpänä pidetystä osoittimesta, maan kansallisesta kehityssuunnitelmasta (joita toisaalla kutsutaan köyhyyden vähentämissuunnitelmiksi), ole hiiskuttu sanaakaan. Suunnitelma on virallisesti voimassa vuoteen 2010 saakka, mutta sen omistajuus oli edellisen hallituksen käsissä.

Nyt - vihdoin, vuoden päivät odotettuaan - uusi hallitus on luvannut tehdä oman inhimillisen kehityksen suunnitelmansa. Taloudellinen neuvonantaja Bayardo Arce ilmoitti helmikuussa, että kansaa pyydetään kommentoimaan luonnosta, kunhan se on valmis.

Onkohan mahdollista, että muutkin kuin presidentin kansalaisneuvostot ja muut suosiossa olevat järjestöt ja liikkeet keskustelevat kyseisestä suunnitelmasta, jonka keskiöön huhujen mukaan nousevat kaikkein syrjäytyneimmät ihmiset?

Ironista kyllä, meneillään oleva vaalivuosi tuntuu tuovan pientä toivoa kuvioihin. Nicaraguassa pidetään kunnallisvaalit marraskuun alussa, lähes samoihin aikoihin kuin Suomessa. Vaalit tuovat toivoa etenkin siksi, että hallituksen suosioluvut jatkavat alamäkeään mielipidemittauksissa. Presidentin on siis pohdittava, miten kääntää romahtanut suosionsa nousuun. Vaaleissahan omistajuus on molemmissa maissa, Nicaraguassa ja Suomessa, kansalla.

***

Eri avunantajat - järjestöt, maat, pankit - ja avun vastaanottajat tapaavat syyskuussa Accrassa Ghanassa keskustellakseen Pariisin julistuksesta. Voiko Nicaraguan omistajuus muuttua demokraattisemmaksi tai tutkija Schulzin sanaa käyttäen "hyväksi" ennen sitä?

Entä avunantajamaat? Milloin todellinen köyhien maiden omistajuuden kunnioittaminen alkaisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että niiden pyrkimyksiä tuettaisiin muutenkin kuin kehitysavulla? Apuhan on kaupan ja muiden rahavirtojen ohessa lopulta vain tippa hyvinvoinnin ja kehityksen kokonaisuutta, kuten Latinalaisen Amerikan järjestöt totesivat valmistautuessaan Accraa varten loppuvuodesta 2007.

Nicaragua itse yrittää ohjata kehitystä tähän suuntaan: Se on päättänyt ehdottaa kompensaatiorahaston perustamista meneillään olevissa Keski-Amerikan ja EU:n välisissä neuvotteluissa. Idean mukaan Keski-Amerikka pystyisi rahaston avulla kompensoimaan heikkoa asemaansa EU:hun verrattuna, jos ja kun alueiden välinen vapaakauppasopimus allekirjoitetaan.

Kirjoittaja työskentelee Kepan kehityspoliittisena tiedottajana Nicaraguassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.