Vieraskolumni

Postia Clintonien klaanilta

Vaalivankkurit ovat Yhdysvalloissa täydessä vauhdissa. Kannattajilta pyydetään rahaa, ei jalkatyötä.
Heini Utunen Ziv
28.1.2008

Heini Utunen Ziv

Saan päivittäin sähköpostia Hillaryltä, Billiltä tai Chelsealta. Clintonien perheyrityksen yhteydenpito on henkilökohtaista ja epämuodollista. Liityin Yhdysvaltojen demokraattipuolueeseen ja Clintonin kampanjajoukkoihin jo reilusti vuosi ennen vaaleja. Yritän tehdä edes pienen voitavani, jotta valta vaihtuisi republikaaneilta demokraateille. Vaalitulos kun vaikuttaa muidenkin kuin amerikkalaisten elämään, vaikkei maailmanpresidentin ja vielä vähemmän maailmanpoliisin rooli sovikaan kenellekään.

Jos on kuitenkin valittava kahdesta pahasta vähemmän paha, niin valintani osuu demokraatteihin. Hillary teki minuun positiivisen vaikutuksen Yhdysvaltain ensimmäisenä rouvana ja senaattorina edistäessään rohkeasti muun muassa naisten ja lasten oikeuksiin, koulutukseen ja yhtäläiseen terveydenhuoltoon liittyvää politiikkaa niin kotimaassaan kuin kansainvälisesti.

Varsinaisen presidentinvaalikampanjan aikana olen pettynyt Hillaryn koveneviin kannanottoihin esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista. Hänen aborttikantansa ovat muuttuneet kovin epäliberaaleiksi. Ihmettelen myös Hillaryn kasvavaa jeesustelua uskonnollisissa piireissä. Samoin kummastelen hänen lientynyttä linjaansa suhteessa Irakin sodan lopettamiseen ja joukkojen poisvetämiseen.

Kannatusta ja ääniä tavoitellessaan Hillarystä, tai ainakin hänen kampanjastaan, on tullut kannatusta optimoiva tuuliviiri. Toivoisin ehdokkaaltani sitä linjakkuutta, jota hän senaattorivaaleissa edusti; linjaa, jolla hän keräsi New Yorkin liberaalipiirien kannatuksen.

* * *

Poliittisen linjan herpaantumisen ohella minua häiritsee Hillaryn kampanjassa toinenkin seikka. Jokaisessa kampanjaviestissä ja muussa materiaalissa on vähintään kaksi, yleensä useampiakin, kehotusta luovuttaa rahaa kampanjalle. "Contribute now to make difference", niissä houkutellaan.

Yhdysvaltain ylitseampuvan suurissa kampanjoissa kulutetaan päätähuimaavia summia rahaa. Kerskakulutuksen mentaliteetti on siis vallannut politiikankin. Itse olisin rahan syytämisen sijasta vapaaehtoinen käyttämään aikaani, mutta jalkatyö ei ole yhtä korkeassa kurssissa Kalifornian miljoonavaalipiirissä kuin esimerkiksi Keski-Suomen perukoilla.

Kolmas häiritsevä seikka ovat Yhdysvaltain politiikassa kehittyvät dynastiat. Bush-Clinton-Bush - linja saattaisi jatkua vielä yhdellä Clintonilla. Sittenhän voisi ollakin jo seuraavan sukupolven vuoro, alkaen vaikkapa Laura Bushista, joka saisi seuraajakseen Chelsea Clintonin ja sitten kaksosista toisen, Jenna Bushin.

Ehdokkaana esimerkillisesti kunnostautunut Barack Obama saattaa katkaista klaanien ketjun. Clinton ja Obama varsinaisena presidentti- ja varapresidenttiehdokkaana olisivat loistava ja kattava kaksikko edustamaan demografisesti ja sosiaalisti kaikkea sitä, mitä amerikkalaisuus on.

* * *

Vaalivankkurit kiertävät Amerikan mannerta miltei vuoden päivät. Euroopan mantereella etsitään samaan aikaan ja samalla aikataululla EU:n uudistussopimuksen mukaista presidenttiä. Kysymyksessä ei ole suora kansanvaali vaan vanhempien valtionpäämiesherrojen välinen kabinettikilvoittelu.

Yhdysvaltain vaalit ovatkin ainutlaatuiset siinä mielessä, että ne toden totta kattavat koko mantereen Kanadaa lukuun ottamatta. Samalla ne ovat myös omanlaisensa demokratian riemumarssi esivaaleineen päivineen. Vuonna 2000 vaalien ääntenlaskussa jouduttiin kuitenkin todistamaan surkuhupaisia virheitä. Jos vaalijärjestelmä ei sellaisia mahdollistaisi, me ulkopuoliset tarkkailijatkin voisimme olla tyytyväisiä.

Demokratia ei ainakaan teknisiltä puitteiltaan yllä vielä Yhdysvaltain vientituotteeksi, vaikka varsinkin republikaanit mielellään luettelevat listoja Yhdysvaltojen "vapauttamista" valtioista. Me, muu maailma, haluaisimme vapautua Yhdysvaltojen heijastusvaikutuksesta omaan elämäämme.

Kirjoittaja on jyväskyläläinen kaupunginvaltuutettu (kesk.) ja EU:n alueiden komitean ulkosuhde-valiokunnan jäsen. Hän työstää väitöskirjaansa University of Californiassa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.