Vieraskolumni

Portinvartijoita

Pääsiäisen Helsingin Sanomissa oli kaksi juttua, jotka innostivat pohtimaan tiedonvälityksen portinvartijoita.
Heta Muurinen
18.4.2006

Heta Muurinen Inka Kovasen juttu "Ulkomainen ruoka-apu voi ehkäistä kehitystä" Helsingin Sanomissa 15.4. oli hyvää journalismia kriittisyydessään ja laaja-alaisuudessaan. Jutussa käsiteltiin länsimaiden antaman, lyhytaikaisen ruoka-avun vaikutusta Afrikan niille alueille, joissa kuivuus on pysyvä ongelma.

Lyhytaikainen ruoka-apu tuottaa riippuvuutta, joka pitää ihmiset juuri ja juuri hengissä vain seuraavaan kuivuuteen asti. Jutussa todettiin, että kriisiapu on toki paikallaan, mutta että samalla tulisi luoda kestävämpää kehitystä kuivuusalueille.

Täytyy aina olla tyytyväinen, kun kehitysasiat ylittävät uutiskynnyksen valtamediassa ja vielä näin näkyvästi: juttu täytti suurimman osan ulkomaat-osaston aloitussivusta. Valtamediajulkisuus on tärkeää juuri siksi, että nekin kansalaiset, jotka eivät hakeudu kehitysasioihin erikoistuneiden tietolähteiden äärelle, saisivat jonkinlaisen kuvan siitä toisesta, vaietummasta maailmasta.

Todennäköisesti kuitenkin suuri osa lukijoista ohitti jutun luettuaan negatiivisen otsikon ja nähtyään masentavan kuvan ruhosta, jonka taustalla on kaksi pientä, mustaa lasta. Pienen miettimisenkin jälkeen otsikon ulkomainen ruoka-apu saattoi jäädä mieleen ulkomaisena apuna, ja samalla koko juttu saattoi pelkistyä ajatukseen siitä, että ulkomainen apu ylipäätään voi haitata Afrikan kehitystä.

Jutussa portinvartijana ei toimi jutun kirjoittaja, vaan tapa, jolla juttu on otsikoitu ja kuvitettu - yhdessä lukijan infoähkyisen, väsyneen mielen kanssa.

***

Timo Harakan Pressiklubi-ohjelmassa Saska Snellman sanoi taannoin, että toimituksissa on nyt vallassa sukupolvi, joka nuoruudessaan tottui syyttämään CIA:ta kaikesta pahasta huonosta säästä lähtien. Hänen mukaansa kyynistyvät keski-ikäiset toimituksissa eivät jaksa enää innostua nuoren sukupolven idealismista, koska se tuntuu pyörän keksimiseltä uudelleen.

Mahtaakohan tämä olla osasyynä esimerkiksi Helsingin Sanomien vaikenemiselle Suomen sosiaalifoorumista? Ja toimiiko kansalaisjärjestöuutisoinnin portinvartijana toimitusten kyllästyminen omaan nuoruuteensa?

Toisilla taas ei tunnu olevan varaa kyllästyä. Pääsiäisen Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla Tšetšenia-asiantuntija ja toimittaja Anna Politkovskaja kirjoittaa Venäjän hallinnon käymästä terrorisminvastaisesta sodasta. Hänen mukaansa venäläisissä tuomioistuimissa on meneillään satoja islamilaiseen terrorismiin liittyviä oikeudenkäyntejä, joista suurin osa on hallituksen sepittämiä. Kyse on Politkovskajan mukaan presidentti Putinin halusta tehdä länsimaihin vaikutus.

Vaikka Amnesty International ja tiedotusvälineet hokevat jatkuvasti Venäjän ihmisoikeustilanteen huolestuttavuudesta, ei yleishuomion merkityssisältöä ymmärrä samassa mielessä kuin Politkovskajan kirjoitusta lukiessa.

Tässä kirjoituksessa ei ole portinvartijoita, vaikka Venäjällä myrkytyksen uhriksi joutuneelle ihmisoikeustaistelijalle heitä riittää. Politkovskaja kertoo esimerkkinä kahdesta tšetšenialaisesta opiskelijasta, jotka saivat syytteen poliisilta ja syyttäjänvirastolta pienistä, aiemmin ratkaisemattomista terroriteoista. Sanat uppoavat lukijaan kuin voihin:

"Syytteen seurauksena Vladovskih on nyt vakavasti vammautunut: molemmat hänen säärensä murtuivat kidutuksessa, hänen polvilumpionsa on murskattu, hänen munuaisensa ovat vaurioituneet pahoinpitelyssä vakavasti, hänen sukuelimensä on silvottu, hän on menettänyt näkönsä, hänen tärykalvonsa on revitty rikki ja kaikki hänen etuhampaansa on sahattu pois."


Kirjoittaja on vapaa toimittaja, joka seuraa erityisesti kehityskysymyksiä ja muita globaaleja aiheita. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.