Vieraskolumni

Polkupyöräilystä

Tytön kapeat pohkeet vatkaavat vinhasti, mustat converset vilkkuvat kankaan alla, tukka hulmuaa hieman. Saudi-Arabiassa kuvattu elokuva "Wadjda" on poikkeuksellisen hieno.
Marie Kajava
10.3.2014

Suomalaisillakin festivaaleilla suitsutettu elokuva ”Wadjda” on ensimmäinen Saudi-Arabiassa kokonaan kuvattu elokuva. Se päästää katsojan kaduille ja kotien sisään, naisten ja tyttöjen maailmaan. Ohjaajakin on nainen, saudiarabialainen Haifaa Al-Mansour.

Elokuva on suuri teko ristiriitaisuuksien maassa, jota värittävät mielikuvat öljyvaroista ja suurista rikkauksista ja toisaalta naisten ja tyttöjen oikeudeton asema, epätasa-arvoisuus, kuolemantuomiot.

On monta hyvää syytä katsoa se.

* * *

Ensimmäinen syy: Wadjda.

Elokuva perusasetelma on yksinkertainen: on nuori 11-vuotias tyttö, joka ei luonnoltaan taivu verhottujen naisten maailmaan. Hänen nimensä on Wadjda ja hän on iässä, jolloin ei ole enää ainoastaan lapsi, vaan jo lähestulkoon nainen – ainakin oman kulttuurinsa mittakaavassa. Koulukaverit menevät naimisiin, ja opettaja tiukassa tyttökoulussa kehottaa peittämään myös kasvot.

Syyllisyyden ja suitsimisen ilmapiiri ei kosketa tyttöä. Wadjda haluaa polkupyörän ympäristössä, jossa tytöt ja naiset eivät todellakaan pyöräile. Hän päättää säästää rahaa. Kaikki tapahtuu elokuvassa luonnollisesti, alleviivaamatta. Paljosta käy kiittäminen Wadjdaa näyttelevää Waad Mohammedia, jonka läsnäolo on vertaansa vailla, konstailematonta. Hän tekee melko tyypillisistä asetelmista ainutlaatuisia.

* * *

Toinen syy: maa.

Arki Saudi-Arabiassa, maisema, tuuli, kadut ja hiekkainen todellisuus, jossa saudiarabialaiset elävät, piirtyy vaiheittain verkkokalvoille. Kuvaus ja kuvan kauneus koskettavat.

Elokuva ei kaihda myöskään kaksinaismoralismin sävyjä, jotka kätkeytyvät tyttökoulun tiukan rehtorin tai vanhempien kasvatuksen taakse. Juuri he opettavat yhtä ja tekevät itse toista, sukupuolesta tai -polvesta riippumatta.

Usein elokuvissa tai kirjoissa törmää asetelmaan, jossa sorretussa asemassa elävä henkilö ylevöitetään. Se on lähinnä ärsyttävää. Elokuvassa Wadjda-tyttö, joka ei juurikaan tunne uskonkappaleita eivätkä ne häntä kiinnosta, päättää osallistua kilpailuun, jossa palkitaan Koraania kauneimmin resitoiva tyttö. Hänen syynsä ei ole ylevä vaan vihreä polkupyörä. Juuri moraali on elokuvassa miellyttävää, koska se ei moralisoi, vaan näyttää tilanteet ja ihmiset niissä. Samalla kerrontaan jää tilaa ja huokoisuutta.

* * *

Kolmas syy: pienet teot.

Koska elokuvan näkökulma on tyttöjen ja naisten, paljon kiinnostavaa tapahtuu kotien, koulujen ja kauppojen seinien sisäpuolella. Saudi-Arabassa naiset eivät saa juurikaan liikkua yksin ilman saattajaa. Keittiöissä he kuitenkin laulavat, huutavat, itkevät, heidän vastarintansa ja vapaudentunteensa ovat pienissä yksityiskohdissa ja teoissa. Juuri ne luovat elokuvaan tunnelman: polkupyöräily salaa kodin katolla, työ sairaalassa, äidin tapa koskettaa tytärtään, radiomusiikki, sininen kynsilakka conversejen alla. 

Voi tietysti olla monta mieltä siitä, onko tällainen vapaudentunne nimenomaisesti sitä, jonka sallii ja ylläpitää miehinen valta- ja uskontojärjestelmä – siis vastarintana sopivankokoista. Mutta elokuva katsoo maailmaa yksittäisen ihmisen näkökulmasta, jolloin pienenkin teon merkitys on jättiläismäinen. Samaisin pienin keinoin elokuva myös nousee kuvaamaan maailmaa seinien ulkopuolella eli Saudi-Arabian patriarkaalista yhteiskuntaa.

* * *

Neljäs syy: polkupyörä.

Ajattelen, että elokuva on hyvä, jos siitä on vaikea kirjoittaa. Elokuvan omalakinen olemus pakenee sanoja tai määritteitä. Samoin kuin polkupyörällä ajamisesta voi ajatella sitä sun tätä, mutta varsinainen vapauden tunne syntyy, kun saa itse polkimet jalkojensa alle.

Wadjda-tytölle kyse on siitä, että voi polkea poikia kovempaa pitkällä hiekan reunustamalla tiellä. Polkupyörä ei ole vapauden symbolina uusi, mutta se on toimiva. Tuuli, nopea liike, mahdollisuus kulkea melkeinpä kauas kotiovelta – elokuvan viimeiset minuutit kiteyttävät vapaudentunteen saudiarabialaisen Wadjdan (ja katsojankin) elämässä.

Tyttö polkee vihreällä polkupyörällä, kapeat pohkeet vatkaavat vinhasti, mustat converset vilkkuvat kankaan alla, tukka hulmuaa hieman.

Wadjda-elokuva on kuukauden elokuva Elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15, Helsinki). Esitykset lauantaina 15.3, keskiviikkona 19.3. ja perjantaina 28.3. Lisätietoja kavi.fi.

Marie Kajava on vapaa kirjoittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.