Vieraskolumni

Politiikka on Sambiassa hyvä bisnes

Sambiassa politiikkaa kutsutaan maan tuottoisimmaksi bisnessektoriksi.
Janne Sivonen
10.11.2003



LUSAKA -- Suomi ja monet muut avunantajat painottavat nykyään demokratian ja hyvän hallinnon tärkeyttä Sambiassa ja muissa kehitysmaissa. Pelkkä vilkaisu Sambian valtion budjettiin kuitenkin osoittaa, että avunantajat vaatimuksineen ovat tässä suhteessa pikemminkin osa ongelmaa kuin sen ratkaisu.

Sambialaisten päättäjien ja pohjoisen luotonantajien yhteisen holtittomuuden tuloksena Sambian ulkomaanvelka rikkaille avunantajamaille on reilut 7 miljardia dollaria. Koska Sambia on yksi maailman köyhimmistä maista, velanhoitokuluihin pitäisi käyttää paikallisen Jubilee-kampanjan mukaan vain viisi prosenttia sambialaisten verorahoista. Loput valtion varoista tulisi sambialaisten mielestä käyttää köyhyyden poistamiseen.

Avunantajat ovat kuitenkin eri mieltä: tällä hetkellä peräti 40 prosenttia sambialaisten maksamista veroista kuluu maan valtionvelan hoitamiseen. Pohjoisen rikkaille velkojille menee siten paljon enemmän verorahaa kuin Sambian koko terveys- ja opetussektoreille yhteensä. Siksi Sambia ei nouse köyhyydestä, vaikka paikalliset päättäjät ja virkamiehet hoitaisivat työnsä mallikelpoisesti - asioiden hoitamiseen tarvittavat verorahat kun menevät joka tapauksessa pohjoisen avunantajille.

Avunantajat eivät sanele pelkästään köyhyyden vastaiseen taisteluun käytettävissä olevaa rahamäärää, vaan myös Sambiassa harjoitettavan politiikan sisällön. Köyhyyden poistamisen keinoista eivät päätä vaaleilla valitut päättäjät, sillä politiikan suunnan määräävät avunantajien HIPC-velanhelpotusohjelman määräämät ehdot. Viime aikoina päätäntävaltaa on yritetty siirtää sambialaisille muun muassa PRSP (Poverty Reduction Strategy Paper) -ohjelmalla, mutta sekin täytyy hyväksyttää viime kädessä Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston johdolla. Niinpä politiikan sisältö noudattaa käytännössä edelleen avunantajien toiveita.

***

Vaikka avunantajilla on siis suuri rooli Sambian alennustilassa, eivät sambialaiset päättäjät sentään täysin aseettomia ole - jäähän verorahoista edes 60 prosenttia maan kehittämiseen. Peräti 50 prosenttia verorahoista kuluu kuitenkin valtion palkkoihin.

Osa verovaroista menee tietenkin tavallisten, pienituloisten virkamiesten palkkoihin, mutta huikeita summia ohjataan myös poliitikkojen ja korkeiden virkamiesten etuuksiin. Politiikkaa kutsutaan maan tuottoisimmaksi bisnessektoriksi, sillä poliitikot ja korkeat virkamiehet keskittyvät enemmän oman tulevaisuutensa turvaamiseen kuin köyhyyden poistamiseen. Uudet autot, ulkomaanmatkailu vähintään 265 dollarin päivärahoilla, presidentinlinnan ylläpito ja monet muut päättäjien hyvinvointia edistävät asiat ovat budjetin perusteella tärkeämpiä kuin tavallisen kansan koulut ja klinikat.

Sambian alle dollarilla päivässä elävän enemmistön asema ei ole kadehdittava. Kun rikas vähemmistö ja ulkomaiset velkojat ovat kahmineet oman osansa, jää sambialaisten verorahoista vain 10 prosenttia maan kehittämiseen ja köyhyyden vastaiseen taisteluun. Tosiasiassa luku on tätäkin pienempi, sillä yleensä köyhyysohjelmat eivät saa niille budjetissa varattuja rahoja – esimerkiksi vuonna 2002 köyhyysohjelmat saivat vaivaiset 20 prosenttia budjetissa luvatuista rahoista. Poliitikkojen ja korkeiden virkamiesten omaa hyvinvointia edistävät budjettimomentit, jotka ovat siis alun alkaenkin suuria, ylitetään sitä vastoin säännöllisesti.

Tämä on kuitenkin samantekevää niin kauan, kun 90 prosenttia maan verorahoista käytetään johonkin muuhun kuin köyhyyden poistamiseen. Jos tämä lukema halutaan saada pienemmäksi, sekä sambialaisten päättäjien että pohjoisen avunantajien on pakko katsoa peiliin.