Vieraskolumni

Poikkeuksista tuli sääntö

Nykyään etsitään tekijöitä, joiden takia tietyt maat eivät ole kehittyneet, kun kymmenen vuotta sitten päiviteltiin niitä harvoja Aasian tiikereitä, jotka olivat kyennet ponnistelemaan irti köyhyydestään. Kehitys on tänään sääntö ja pysähtyneisyys on poikkeus.
16.2.2010

Janne Holmen

Opiskelessani taloushistoriaa Uppsalassa 1990-luvun lopussa suuressa osassa kirjallisuutta käsiteltiin kehitysmaiden ongelmia. Se ei ollut kovin hilpeää luettavaa.

Opimme muun muassa, että lähes kaikki maat, jotka olivat teollistuneet 1900-luvun loppuun mennessä, olivat olleet teollistuneita jo sata vuotta aiemmin eli 1800-luvun lopulta saakka.

Etelä-Koreaa ja joitakin muita harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki teollistamisyritykset olivat epäonnistuneet.

Kehitysmaiden teollistumisen alkuun saattaminen kuvailtiin siis lähes mahdottomaksi, ja teollistuminen oli ilmiselvästi koko taloushistorian ydin. Lähes luonnonlaki oli, että raaka-aineiden arvo tulisi aina laskemaan teollisuustuotteiden arvoon verrattuna.

***
Onneksi kaikki tämä osoittautui virhearvioksi.

Viime vuosikymmenen aikana kehitysmaat ovat vihdoin päässeet alkuun kehityksessään. Ironisesti kyllä samaiset kehitysmaat, juuri kun niiden nimitys alkoi olla perusteltu, ovat tulleet tunnetuiksi uudella nimellä: kasvavat markkinat.

Syy tähän liittyy tietenkin markkinointiin: sana "kehitysmaa" kalskahtaa pahalta niiden yhtiöiden mielestä, jotka haluavat myydä kolmannen maailman osakkeita sisältäviä rahastoja.

Nousu on ollut niin laaja-alaista, että nyt tarkkailijat etsivät tekijöitä, joiden takia tietyt maat (esimerkiksi Haiti, Zimbabwe, Pohjois-Korea tai Burma) eivät ole kehittyneet, kun kymmenen vuotta sitten päiviteltiin niitä harvoja Aasian tiikereitä, jotka olivat kyennet ponnistelemaan irti köyhyydestään. Kehitys on tänään sääntö ja pysähtyneisyys on poikkeus.

***

Ajatus, että raaka-aineiden tuottajamaat olisi ikiajoiksi tuomittu yhä pahenevaan köyhyyteen, osoittautui sekin varsin kevyeksi. Samalla kun Kiinan tehdastyöläisten armeija on saanut useimpien teollisuustuotteiden hinnat laskemaan, raaka-aineiden hinnat ovat nousseet.

Syynä tähänkin ilmiöön on kasvu kolmannessa maailmassa: jos sadat miljoonat uudet kuluttajat haluavat olla mukana kakkua jakamassa, kakun hinta nousee.

Paitsi että kehitysmaat etenevät taloudellisesti, myös niiden kansanterveys ja koulutustaso ovat niin ikään huimasti parantuneet. Nämä alat ovat tosiasiassa kehittyneet jo ennen taloudellista kasvua.

Valitettavasti on vieläkin maita, jotka eivät lainkaan kehity, valtaosa niistä Afrikassa. Usein sanotaan, että nämä niin kutsutut epäonnistuneet valtiot (failed states) aiheuttavat koko maailmalle ongelmia, koska terroristit, merirosvot ynnä muut ei-toivotut ryhmät saattavat löytää niistä turvapaikan.

Epäilemättä tässä tarkastelutavassa on paljon perääkin. Toisaalta näiden maiden asukkaista valtaosa on liian köyhiä ja nujerrettuja ollakseen vaaraksi muulle maailmalle tai jaksaakseen taistella tilanteensa parantamiseksi.

***

Taloudellisesti myönteiseen suuntaan kehittyvissä kehitysmaissa on olemassa kuitenkin toisenlainen, mahdollisesti paljon suurempi vaara. Erään teorian mukaan kapinoiden ja vallankumousten riski on nimittäin suurimmillaan silloin, kun myönteinen suuntaus äkkiä taittuu laskuun.

Kuten sanottu, monia vanhoja totuuksia on ollut pakko viime vuosien aikana arvioida uudestaan. Mutta jos mainittu teoria osoittautuu oikeaksi, maailma saattaa joutua kohtaamaan suuria selkkauksia sinä päivänä, jolloin Kiinassa tai Intiassa koetaan tuntuvia taloudellisia takaiskuja.

Koska merkittävä osa maailman teollisuustuotannosta on keskittynyt Kiinaan, siellä puhkeavat levottomuudet johtaisivat dramaattisiin maailmanlaajuisiin seurauksiin.

Kirjoittaja on tutkija ja entinen kestävyysjuoksija. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Kolumnen på svenska