Vieraskolumni

Pimeyden sydän Syyriassa

Onko sotilaallinen isku siviiliuhreineen oikea vai väärä valinta?
Janne Zareff
16.9.2013

Minä en tiedä, kannatanko ulkovaltojen sotilaallista iskua Syyriaan. Tätä kirjoittaessa isku näyttää muodossa tai toisessa todennäköiseltä, mutta varmuutta sen toteutumisesta ei vielä ole. Enkä tiedä, toivonko sitä vai en. Tunnen päättämättömyydestäni syyllisyyttä ja yritän päästä asiasta itseni kanssa yksimielisyyteen, mutta toistaiseksi turhaan.

Erityistä syyllisyyttä tunnen siitä, että minulle on edes tarjottu sitä ylellisyyttä, että voin spekuloida asialla. Siellä on kansanmurha meneillään ja täällä allekirjoittanut voi istua pohtimassa, että pitäisikö nyt jotain tehdä. Lapsia kaasutetaan ja minä tapan aikaa miettimällä, pitäisikö minun muodostaa tilanteesta mielipide.

Työssä toimittajana, kuten vapaa-ajallanikin voisin propagoida sen puolesta, että länsimaat puuttuvat tilanteeseen määrätietoisesti ja voimalla. En kuitenkaan tee mitään, koska en osaa päättää. Naurettavaa. Täytyyhän siihen tilanteeseen, lasten murhaamiseen puuttua, kun asiaa yhtään ajattelee.

Sitten toisaalta ovat ne siviiliuhrit, joita siitä iskusta tulisi ilman muuta. Ja YK. Vaikka YK onkin kyynisen suurvaltapolitiikan näyttämö ja työkalu, on se silti parasta mitä kansainvälisen rauhantyön tiimoilta on saavutettu. Ei kai sitä voida noin vain ohittaa? Eikä sen kaasuiskun tekijästä nyt ihan täyttä varmuutta kyllä taida olla. Ja on siinä sekin, että hyödyttäisikö koko isku mitään? Voitaisiinko sillä varmasti tai edes todennäköisesti estää kansanmurhan jatkuminen? Ei kai sentään ketään voida pommittaa ihan vain että jotain tehtäisiin? Kun ei haluta katsoa sivusta, niin eikö nyt edes tapeta joku.

***

Mieleen tulee Irak. Mutta siihen tätä ei oikein voi verrata. Irakissa käytössä oli vain epämääräistä amerikkalaista tiedustelutietoa epämääräisistä uhkista. Nyt käynnissä olevasta kansanmurhasta on paljon muutakin todistusaineistoa. Se, että isku Irakiin oli väärin, ei todista, että isku Syyriaan olisi. Ja sitten mieleen tulee Ruanda. Raaka kansanmurha kansainvälisen yhteisön katsoessa aivan vierestä, kyvyttömänä tekemään päätöstä asioihin puuttumisesta. Mutta ei se kyllä nyt ihan sama asia ole sekään.

Pelkään, ettei niin sanottujen länsimaiden menneistä tekemisistä tai tekemättä jättämisistä, tai näiden seurauksista voi luoda moraalista ohjenuoraa, jonka pohjalta voisi päättää, kannattaako vai eikö kannata iskua Syyriaan.

Mutta kai tällainen ohjenuora on jostain pakko voida muodostaa? Tyypillisesti törmätessäni suureen kysymykseen, minun on ollut helppo muodostaa siitä mielipide, kun vain tutustun aiheeseen kunnolla. Syyriassa on kuitenkin jotain erilaista. Ehkä sosiaalinen media ja ”twitter-sotien” aikakausi on tehnyt sen, ehkä se johtuu jostain muusta. Mutta jotain erilaista siinä on.

***

Joseph Conradin kirjassa ”Pimeyden sydän” nuori merimies kohtaa oikeasta ja väärästä täydelleen riisuutuneen norsunluukauppias Kurtzin. Kurtz on onnistunut pimeässä Afrikan kolkassa kohottautumaan omassa yhteisössään jumalan asemaan. Hänen ei enää tarvitse tietää, onko jokin oikein vai väärin. Kuitenkin hyvän ja pahan, oikean ja väärän mentyä hänen elämässään on jäljellä vain kauhu kaiken pohjimmaisen merkityksettömyyden edessä. ”Kauhu” on ainoa sana, jonka Kurtz saa ilmoille kuollessaan.

Tunnen jotain samankaltaista Syyrian tilanteen edessä. Onko sotilaallinen isku siviiliuhreineen oikea vai väärä valinta? Tietenkin minulla pitäisi olla siitä käsitys, jos väitän toimivani tässä maailmassa moraalisena ihmisenä. En minä voi vain katsoa pois ja antaa muiden muodostaa mielipiteensä, koska asia on vaikea.

En silti tiedä, onko oikeaa ja väärää vaihtoehtoa. Haluaisin mieluiten unohtaa koko kysymyksen.

En tiedä.

Ehkä vielä kuulemme uusia tietoja, jotka vakuuttavat minut toisen vaihtoehdon paremmuudesta. Monet järkeviksi uskomani ja arvostamani ihmiset ovat oman käsityksensä muodostaneet ja seisovat sen takana. Kadehdin teitä, olittepa kummalla kannalla tahansa. Ja toivon, sydämestäni toivon, että edes toinen puoli teistä on oikeassa. Että Syyrian suhteen on olemassa oikea ja väärä ratkaisu. Että joko sotilaallinen isku tai siitä pidättäytyminen johtaa selvästi suurempaan inhimilliseen hyvään.

Että me emme vielä katsele pimeyden sydämeen.

Kirjoittaja on toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.