Vieraskolumni

Pienviljelijän ruokaturva riippuu siemenistä

Kehitysmaat ovat yhä suurempien haasteiden edessä pyrkiessään turvaamaan kasvavan väestönsä ruoansaannin. Siemenillä on siinä arvaamattoman suuri rooli.
Clive Chibule
10.12.2007

Clive Chibule Edistysaskeleet maataloudessa ja geenitutkimuksessa ja toisaalta ilmastonmuutos sekä maaperän eroosio ovat vaarantaneet kehitysmaiden viljelijöiden siementen saatavuuden. Tilanne pitää korjata ensi tilassa.

Syrjäseuduilla pienvilijelijöillä on vähän mahdollisuuksia saada siemeniä. Useimmiten heidän pitää matkustaa maakuntien keskuksiin, sillä talouden liberalisoinnin myötä hallitus ei enää toimita siemeniä tiloille. Kaupallisesti epäkiinnostavien lajien, kuten hirssin, siementen saatavuus on erityisen ongelmallista - vaikka nämä lajit ovat usein paikallisesti tärkeitä, perinteisiä ruokakasveja.

Uudet geenimuunnellut hybridilajikkeet esiteltiin Sambiassakin pienviljelijöille ruokakasvien viljelyyn satojen lisäämiseksi. Korkean hinnan lisäksi näiden lajikkeiden heikkouksia ovat huono kuivuuden ja tuholaisten vastustuskyky. Hybridilajikkeiden myötä on myös ilmaantunut uusia kasvitauteja ja tuholaisia. Mutta ennen kaikkea viljelijöiden täytyy ostaa joka vuosi uusi siemenvilja.

Geenimuunnellut lajikkeet ovatkin vakavasti otettava uhka pienviljelijöille. Sambiassa pelätään, että viljelijät ajautuvat riippuvuuteen monikansallisista siemenyhtiöistä. Tähän viittaa käytäntö, jossa geenimuunneltuja lajikkeita markkinoivat yritykset vaativat viljelijöitä allekirjoittamaan sopimuksen, joka velvoittaa heidät ostamaan myös lannoitteet ja tarvittavat kemikaalit samalta yritykseltä.

Yritysten markkinoimien siementen antamisesta eteenpäin seuraa sanktio. Säännön noudattaminen on hankalaa, sillä perinteisesti pienviljelijät ovat vaihdelleet siemeniä satojensa turvaamiseksi.

Hybridilajikkeiden ekologiset vaikutukset jätetään täysin viljelijöiden harteille. Muuntogeeniset lajikkeet voivat pölyttyä ristiin muuntamattomien kasvien kanssa, mikä saattaa johtaa geneettiseen eroosioon.

***

Pienviljelijöiden epävirallinen siementuotanto on jätetty täysin huomiotta. Kautta aikain viljelijät ovat huolellisesti valikoineet viljeltävät lajikkeet ja säilyttäneet parhaaksi havaitut siemenet. Pienviljelijöiden innovatiivisuutta ja kokemusta ei ole käytetty hyväksi tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, vaan ne ovat keskittyneet kaupallisten viljelijöiden tarpeisiin.

Lainsäädäntö ja maatalouspolitiikka eivät ole suojanneet Sambian pienviljelijöitä monikansallisten yritysten aggressiivisilta mainoskampanjoilta. Monet yritykset käyttävät pienviljelijöiden tietämättömyyttä suoraan hyväkseen, vaikka kansalaisjärjestöt ovat ansiokkaasti kouluttaneet viljelijöitä niin Sambiassa kuin naapurimaassa Zimbabwessakin.

Alkuperäisten lajikkeiden suojelussa on tapahtunut notkahdus hybridilajikkeiden lisääntyessä, ja sukupolvelta toiselle siirtynyt perimätieto on pikku hiljaa hiipumassa.

Immateriaalioikeudet kuten tekijänoikeussäännöt ja patentit ovat muodostumassa esteeksi viljelijöiden oikeudelle siemeniin. Vaarana on, että köyhät pienviljelijät jäävät paitsioon.

Siemenet ovat aina olleet yhteisöjen omistuksessa, ihmiskunnan yhteistä perintöä. Surullista kyllä, suuryritysten käsissä niitä käytetään häikäilemättömästi hyväksi. Ne on kaupallistettu, muutettu yksityiseksi omaisuudeksi ja lopulta monopolisoitu patenttijärjestelmän alaisuuteen.

 

Siemenkysymys pitää ratkaista, jotta ruokaturva voidaan taata. Oikeus siemeniin on ensisijaisen tärkeää, sillä vain laadukkailla siemenillä voidaan saavuttaa paremmat sadot. Pienviljelijöiden oikeuksia tulisikin kaikin keinoin suojata sellaiselta paikalliselta ja kansainväliseltä politiikalta, joka suosii suuryrityksiä.

Juuri tämä suojauksen puute on johtanut siihen, että noin 60 prosenttia kehitysmaiden ruoantuottajista kärsii itse heikosta ruokaturvasta.

Kirjoittaja toimii aktiivisesti Sambian Green Living Movement -ympäristöjärjestössä, joka on Kepan kumppanijärjestö. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.