Vieraskolumni

Peruna on Perusta, perkele!

Peruna, pisco ja jalkapallo pönkittävät perulaisten huonoa itsetuntoa.
Marko Lehto
1.12.2003



LIMA -- Perun ja Brasilian väliseen mm-karsintaotteluun on vielä tunti aikaa. Olen perulaisen ystäväni kanssa stadionin ulkopuolella ostamassa välttämättömiä oheistuotteita katsomoon. Päähäni valitsen lippalakin tekstillä "Rakastan sinua, Peru" ja maajoukkuepaitaani otan selkään Bayern Münchenissä pelaavan Claudio Pizarron numeron neljätoista ja rintaan tekstin "Peruna on Perusta, perkele".

Ystäväni ostaa päähänsä pannan tekstillä "Sinun kanssasi Peru loppuun asti" ja maajoukkuepaitaansa Newcastlessa pelaavan Solanon numeron selkään ja rintaan tekstin "Pisco on perulaista".

***

Perulaisia sapettaa, kun muutamat chileläiset firmat markkinoivat Perun kansallisviinaa piscoa chileläisenä tuotteena. Äskettäin ilmestyi chileläisessä lehdessä artikkeli, jonka mukaan myös perunan on alkuperämaa Chile. Tämä oli perulaisille liikaa. Heidän omanarvontuntoaan oli loukattu. Oli ryhdyttävä vastaiskuun.

Kulttuuriväeltä haalittiin haastatteluja ja heiltä haluttiin vahvistusta sille, että pisco oli todellakin perulaista. Kylmää vettä tuli niskaan kun Latinalaisen Amerikan suosituin rock-yhtye Maná huudatutti chileläistä yleisöä Santiagon keikalla ilmoittamalla mielipiteenään piscon olevan chileläistä. Kaksi viikkoa myöhemmin Limassa Manán oli kuitenkin pyydettävä julkisesti anteeksi "lipsahdustaan", jotta keikkaliput olisivat menneet kaupaksi.

Karvasta kalkkia oli myös Perun kuuluisimman kirjailijan ja entisen presidenttiehdokkaan Mario Vargas Llosan mielipide kansallisviinasta. Hänen mielestään oli aivan yhdentekevää onko pisco Chilestä vai Perusta, koska se on niin pahaa, ettei hän sitä edes juo. Myös Vargas Llosa joutui pyytämään lausuntoaan myöhemmin anteeksi ja selitti toimittajien ymmärtäneen hänen lausuntonsa väärin.

***

Mistä tässä vouhotuksessa on kyse? Ongelma on perulaisten huono itsetunto. Uusimpien tutkimusten mukaan yli kolme neljäsosaa nuorista perulaisista haluaisi muuttaa johonkin toiseen maahan. Tulevaisuutta ei nähdä kotimaassa valoisana. Kotimaa ei tarjoa mahdollisuuksia, eikä poliittiseen johtoon luoteta.

Naapurimaalla Chilellä sen sijaan menee hyvin ja perulaiset ovat kateellisia. Jos Perun taloudellinen kehitys jatkaa nykyistä vauhtia, saavuttaa se Chilen nykyisen tason 25 vuoden päästä. Ensin Chile meni ohi taloudellisessa kehityksessä, ja nyt ne ovat viemässä viimeisetkin rippeet perulaisesta perinteestä omimalla piscon ja perunan.

***

Peliin on kymmenen minuuttia aikaa, kun menemme viimeisten joukossa stadionille, jossa istuu jo valmiina 78 000 ihmistä. Jalkapallo nostattaa kansallistunnetta, joten siitä on otettava kaikki irti. Löydämme paikkamme, joita työkaverini on vahtinut jo neljän ja puolen tunnin ajan.

Olen yllättynyt hänen aikaisesta saapumisestaan stadionille, sillä työpaikalla en häntä koskaan ole tavannut ennen ensimmäistä kahvitaukoa. Häneltä löytyy siihen kuitenkin selitys. Tänään taistellaan Perun kunniasta ja tämä taistelu on ohi kahdessa tunnissa. Siihen on valmistauduttava hyvin ja oltava aikaisin paikalla.

Työpaikalla taistelemme köyhyyttä vastaa ja se taistelu kestää koko elämän. Joten onko sillä mitään merkitystä jos hän saapuu muutama tunti myöhemmin työpaikalle kuin minä? Niin kai se on.

***

Peli alkaa. Teemme aaltoja ja huudamme. Katsomo hiljenee kun Rivaldo sivaltaa rankkarista 0-1 Brasilialle. Se miten 80 000 latinoa voi hiljentyä näin täydellisesti on mysteeri.

Perun joukkue saa kuitenkin koottua rivinsä ja Solano tasoittaa pelin upealla puskulla. Taas oli peruna Perusta perkele ja kaikki brassipelaajat luokiteltiin saman tien seksuaalivähemmistön edustajiksi.

Peli päättyy ja lähdemme juhlimaan tasapeliä. Stadionilta lähtö sujuu organisoidusti. Kukaan ei töni ja kaikki noudattavat annettuja ohjeita. Kansa toimii yhteisen edun nimissä. Miksi näin tapahtuu vain jalkapallo-ottelussa? Eikö näin voitaisi toimia myös kansallisessa politiikassa ja liikennekulttuurissa? Miksi kaikki positiiviset asiat tulevat ihmisistä esiin vain jalkapallo-otteluiden yhteydessä? Olisiko jalkapallovalmentajat nimitettävä maan johtoon? Saataisiinko näin poliitikot toimimaan yhtenä kansallisena joukkueena maan hyväksi?

En tiedä. Se ei tänään kiinnosta ketään. Brasilian kanssa on pelattu tasan ja se saa kansalaiset unohtamaan hetkeksi taloudelliset ongelmat, nostaa heidän omanarvontuntoaan ja oikeuttaa koko illan juhlimiseen.

Tiedän jo etukäteen, etten odota huomenna työtoveriani aikaisin työpaikalle.