Vieraskolumni

Permin Komin AP:n tuho

Komipermjakeilla ei ole shamaaneja, noitarumpuja tai eksoottista ulkonäköä. Jaksaako media kiinnostua heidän autonomiansa tuhosta?
Janne Saarikivi
22.1.2004

Kuva:Janne Saarikivi

Otsikkoni on tietysti käsittämätön. Se ei kuitenkaan johdu siitä, etteikö
asiani ole tärkeä. Permin Komin AP:n tuho on pieni tarina maailmassa, jossa vääryyksiä riittää. Se on pienempi tragedia kuin tapahtumat Tshetsheniassa, Ruandassa tai Palestiinassa, mutta kuitenkin jotakin epäoikeudenmukaista ja valitettavaa. Siksi siitäkin kannattaa kirjoittaa, edes tämän ainoan kerran.

Permin Komin AP tarkoittaa Permin Komin autonomista piiriä. Se on ­ näillä näkymin vielä ainakin vuoden loppuun asti osa Venäjää. Se sijaitsee Ural-vuoriston länsipuolella samoilla leveysasteilla kuin Viro. Permin Komin autonominen piiri on Venäjän 89:stä alueesta ainoa, jossa suomalais-ugrilaista kieltä puhuva kansa on enemmistönä. Alueen kahdesta ja puolesta sadastatuhannesta asukkaasta kaksi kolmannesta on komipermjakkeja.

Ensi vuoden alusta Permin Komin autonomisen piirikunnan olemassaolo kuitenkin lakkaa. Komipermjakkien nimellinen itsehallinto on päätetty lopettaa. Alue liitetään venäjänkieliseen Permin lääniin.

***

Kun suomalais-ugrilaisia kansoja luetellaan, ei komipermjakkeja yleensä
muisteta. Tämä johtuu siitä, että heillä ole shamaaneja, noitarumpuja, eikä myyttistä luontokäsitystä. Edes öljy- tai kaivosyhtiöt eivät uhkaa heitä. Siksi heidän ongelmiaan ei voi lähestyä median "intiaanisapluunan" avulla kuten huomattavasti vähempilukuisten hantien, mansien tai nenetsien.

Onnettomuudekseen komipermjakit ovat maanviljelijöitä ja asuvat samanlaisissa kylissä kuin venäläiset. Heillä on peltoja, lehmiä, hevosia, traktoreita, marjapensaita ja perunamaita. He näyttävät yhtä tylsiltä kuin suomalaiset, tai ketkä hyvänsä. Tästä syystä heistä ei ole kiinnostunut kukaan, joka on kiinnostunut ensi sijassa eksotiikasta.

Komipermjakit ovat oikeastaan samaa kansaa kuin komit, joita on yli
kolmesataatuhatta. Stalin kehitti 1920-luvulla, ollessaan vielä tuntematon byrokraatti, Neuvostoliiton "edistyksellisen" kansallisuuspolitiikan. Sen tavoitteena oli toisaalta markkinoida kommunismin ihanuuksia kaikille kansoille äidinkielellä, toisaalta pitää huolta siitä, että mikään kansallinen vähemmistö ei pääsisi kasvamaan liian suureksi.

Tämän hajota ja hallitse -politiikan mukaisesti myös komilaisalue jaettiin kahtia. Toisesta puolesta tehtiin autonominen neuvostotasavalta, toisesta autonominen piiri. Molemmille kehitettiin omat kirjakielet.

Todellisuudessa komipermjakkien ja komien kieli on sama. Jos neuvostoideologit olisivat luoneet suomalaisille kirjakielen, meillä olisi niitä pari kolme. Meillä olisi pääkaupungit Turussa, Helsingissä ja Kuopiossa. Virallisen totuuden mukaan kuuluisimme kolmeen kansaan. Kolmen pääkaupungin paikallispoliitikot olisivat sisäistäneet tämän niin syvällisesti, että yhteistyöstä ei tulisi mitään. Suunnilleen näin ovat tänään asiat Venäjällä vähemmistökansallisuuksien keskuudessa.

***

Komilaisintellektuellit ovat jo Neuvostoliiton hajoamisesta alkaen puhuneet siitä, että Permin Komin AP tulisi todellakin lakkauttaa. Varsin monet sekä Komin tasavallassa että AP:ssa haluaisivat, että komilaisalueet yhdistettäisiin. Näin voitaisiin luoda puolen miljoonan komilaisen kansallinen alue, jossa olisi nykyistä paremmat edellytykset kehittää kansallista kulttuuria ja kieltä.

Tällainen ei kuitenkaan nyky-Venäjällä käy. Sen sijaan Permin Komin piirin äänestäjiltä kysyttiin viime parlamenttivaalien yhteydessä, haluavatko he luopua nimellisestä autonomiastaan ja liittyä kokonaan venäläiseen Permin lääniin.

Itse presidentti Putin saapui tähän syrjäiseen valtakuntansa kolkkaan kampanjoimaan alueliitoksen puolesta. Hänestä tulikin ensimmäinen Venäjän johtaja, joka vieraili jo yli 600 vuotta Venäjään kuuluneella alueella. Alueliitos sai kansanäänestyksessä valtavan tuen, kuten vallanpitäjien ehdotukset Venäjällä aina saavat.

Permin Komin AP:n tuho kertoo paljon naapurimaastamme tällä hetkellä
harjoitettavasta vähemmistö- ja kansallisuuspolitiikasta. Se, että en ole
nähnyt siitä suomalaisissa tiedotusvälineissä edes riviuutista, taas kertoo
jotain suomalaisista tiedotusvälineistä.

Millä hyvänsä eurooppalaisella mittapuulla arvioituna Venäjä polkee kansallistensa vähemmistöjensä oikeuksia. Mitään todellista kulttuuriautonomiaa ei sallita, puhumattakaan vähemmistökielisen koulutuksen lisäämisestä tai vähemmistökielen tarjoamisesta viranomaisissa. Eräänlaisena suhteellisena poikkeuksena ovat ainoastaan suurehkot ja rikkaat tataarien, bashkiirien ja jakuuttien alueet, jotka 1990-luvun alussa saavuttivat hyvän aseman.

Kun Venäjä painostaa EU:ta järjestämään venäjänkielisen vähemmistön asiat kuntoon Baltian maissa, olisi Suomen luonnollinen tehtävä nostaa esiin painokas vastakysymys: koska Venäjä järjestää kunnolliset kansalliset ja kielelliset oikeudet omille vähemmistökansoilleen, muun muassa suomalaisten kielisukulaisille?