Vieraskolumni

Pelkokerrointa kerrakseen

Onko pelko sitä, että tekee tv-kameroiden edessä valvotuissa olosuhteissa omasta tahdostaan ällöttäviä temppuja?
Johanna Latvala
8.4.2010

Television mainoskanavat antavat meille ilta illan jälkeen mahdollisuuden seurata, kuinka äärielämyksiä etsivät länsimaalaiset haastavat itseään menemällä laatikkoon käärmeiden kanssa, etsimällä poispääsyä veteen uppoavasta autosta tai syömällä raakoja sisälmyksiä. Ohjelmaformaattien mukaan pyrkimyksenä on kohdata omat pelkonsa ja selviytyä niistä voittajana.

Mutta mitä pelko on? Onko se sitä, että tekee tv-kameroiden edessä valvotuissa olosuhteissa omasta tahdostaan ällöttäviä temppuja?

Vai onko se sitä, että elää olosuhteiden pakosta tilanteessa, jossa joutuu pelkäämään henkensä puolesta?

***

Maailmassa on ihmisiä, joille pelkokerrointa riittää jokapäiväisessä elämässäkin. Tästä muistuttaa muun muassa Amnesty Internationalin tuore raportti "Death sentences and executions in 2009".

Suuri osa kuolemantuomioista on seurausta valtaapitävien kritisoimisesta tai ihmisoikeuksien puolustamisesta. Näin esimerkiksi Kiinassa, jossa Amnesty arvioi tapahtuvan tuhansia teloituksia joka vuosi. (Kuolemanrangaistusten määrä on Kiinassa valtionsalaisuus.)

Toisaalta esimerkiksi Afganistanissa pelätäkseen ei tarvitse edes avata suutaan, erityisesti jos sattuu olemaan tyttö tai nainen. Unescon raportti "Education under attack 2010" esittelee toinen toistaan hirveämpiä tapauksia, joissa koulumatkalla olleita tyttöjä on raiskattu. Tarkoituksena on estää tyttöjen koulunkäynti, kuten Talebanin valtakaudella. Myös naisten asemaa puolustavia naisia vainotaan, kaapataan, raiskataan ja tapetaan.

Eikä afgaaninaisten pelko hellitä kotonakaan: YK:n mukaan 87 prosenttia heistä joutuu perheväkivallan uhriksi.

***

Demokraattisessa maassa on helppo puolustaa ihmisoikeuksia. Silti, viime aikoina meilläkin (nimettöminä) julkisuuteen tulleet rasismin vastustajat, maahanmuuttajien parissa työskentelevät ja suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivat ovat saaneet pienen osansa pelkokertoimesta. He ovat kertoneet saaneensa vihaviestejä ja jopa tappouhkauksia rasismia vastustavien puheidensa vuoksi. Monet sanovatkin, etteivät enää halua esiintyä asian puitteissa julkisuudessa. Ymmärrettävää.

Pelosta huolimatta maailmassa on monia, jotka puhuvat suunsa puhtaaksi ja kävelevät kouluun henkensä uhalla. Ilman näitä rohkeita toisinajattelijoita, ihmisoikeusaktivisteja ja tavallisia ihmisiä maailma olisi vielä epäoikeudenmukaisempi.

Mutta kuka tekisi näistä oman pelkonsa päivä päivän jälkeen voittavista sankareita?

Kirjoittaja on antropologi ja vapaa toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

 Lisää tietoa aiheesta: