Vieraskolumni

Pekka hyvä

Christian Sundgren
2.12.2003

 Kuva: Christian Sundgren
Kiitos kirjeestäsi (kolumni Kirahvipostissa 9/2003). Otat siinä esille monta tärkeää asiaa. Meillä näyttää olevan yhteinen huoli järjestöjen laadukkaasta ja kestävästä yhteistyöstä kehitysmaiden ja paikallisten kumppanuusjärjestöjen kanssa.

Olet huolestunut ministeriön kiemuroista ja isojen järjestöjen suosimisesta. Tähän vastaan suoraan, ettei ministeriö ryhmittele järjestöjä toivottuihin ja ei-toivottuihin. Huolestuin, kun annat ymmärtää, etteivät järjestöt ole tutustuneet gender-, köyhyys- tai lahjonnanvastaiseen linjauksiin ja käsikirjoihin. Ne eivät ole syntyneet erilaisten muotivirtausten myötä vaan vakavana yrityksenä tukea järjestöjä laadukkaampaan kehitysyhteistyöhön. Viimeaikaiset järjestötarkastukset osoittavat, että parannettavaa on. Olemme siksi tukeneet Kepaa järjestökoulutuksen lisäämisessä.

Painotat että pieni on kaunista. Olen samaa mieltä. Olemme markkinoineet uudistuksiamme ja painotuksiamme väärin, jos koet että haluamme hankaloittaa pienten järjestöjen vapaaehtoispohjaista kehitysyhteistyötä. Näemme järjestöjen moniarvoisuuden ja luovuuden osana demokraattista yhteiskuntaa.

Päinvastoin voimme nyt, kun isojen järjestöjen kumppanuussopimukset ovat valmistumassa, miettiä miten pienjärjestöjen haku-, seuranta- ja raporttirutiineja voitaisiin yksinkertaistaa. Tähän pyritään ja kansalaisjärjestöyksikkö on jo asialla.

Olen ylpeä siitä, että yksikkö jaksaa puurtaa eteenpäin lisääntyvien järjestöhakemusten kanssa, vaikka resurssien suhteen tekee tiukkaa. Auki olevia vakansseja on täyttämättä ja luvattuja lisäyksiä saamatta. Järjestötapaamisissa tästä on usein puhuttu ja ministeriön sisällä asiaa on viety eteenpäin, niin eiköhän parannuksia ole tulossa. Jos yksikön resurssit olisivat riittävät, järjestöjen palvelutukea ja ohjausta voitaisiin lisätä.

Lopetat kirjeesi toteamalla että sinua väsyttää, kun näyttää siltä, että olisimme leipomassa apudiplomaatteja kaikista järjestöihmisistä. Näin ei ole asianlaita. Tulevassa kehityspoliittisessa linjauksessa kirjataan, miten järjestöjen kontaktit ja kokemukset tulisi saada mukaan Suomen eri kehityspanostuksiin. Päätöksen kahdenväliseen tai monenkeskiseen yhteistyöhön ryhtymisestä tekee kuitenkin ko. järjestö itse kapasiteettinsa ja halunsa mukaan.

Järjestöjen riippumattomuus ja toimintavapaus on kaunista. Tähän Suomen kehitys kohti itsenäisyyttä ja tasa-arvoa perustui sata vuotta sitten. Voisimmepa tukea tällaista kansalaisyhteiskunnan perinnettä myös kehitysmaissa. Molemmissa päissä tarvitaan vapaata kansalaistoimintaa seuraamaan niin päätöksentekijöiden, diplomaattien kuin kehitysyhteistyöviranomaisten toimintaa. Samanlaisella yhteistyöllä vuosituhatjulistus syntyikin ohjaamaan kehitysponnistelujamme.

Pekka, kiitos kirjeestäsi. Kirjoita useammin.

Parhain terveisin,
Christian Sundgren
Ulkoministeriö

Pekka Holopainen toimii projektisihteerinä Kuurojen lähetyksessä.