Vieraskolumni

Parempia viboja Intiasta

Muutama sata länsimaalaista nuorta viettää talvet toistuvasti Intian Varanasissa. He korostavat, etteivät ole lomalla, vaan opiskelemassa intialaista musiikkia tai tanssia tai perehtymässä joogaan.
Johanna Latvala
25.2.2010

Jennie Dielemans muistuttaa turismiteollisuuden oireita ruotivassa kirjassaan "Tervetuloa paratiisiin", että vain 2,5 prosenttia maailman ihmisistä lentää ulkomaille lomailemaan. Me, jotka tähän vähemmistöön kuulumme, emme useinkaan ymmärrä etuoikeutettua asemaamme. Matkustamme, koska haluamme ja koska meillä on siihen varaa. Matkustamme, koska tarvitsemme lomaa rasittavan työelämän vastapainoksi.

Kaikille ei kuitenkaan lepoloma riitä. Muutama sata länsimaalaista nuorta viettää talvet toistuvasti Intian Varanasissa. He haluavat ottaa etäisyyttä niin suoritus- ja tavarakeskeiseen länsimaiseen elämäntyyliin kuin lomaileviin turisteihinkin. He korostavat, etteivät ole lomalla, vaan opiskelemassa intialaista musiikkia tai tanssia tai perehtymässä joogaan. 

***

Antropologi Mari Korpela vietti Varanasissa pari talvea tutkimassa tätä länsimaalaisten yhteisöä. Väitöskirjassaan "More vibes in India" hän kutsuu näitä matkaajia elämäntapasiirtolaisiksi, sillä he perustelevat Intiassa oloaan paremman elämänlaadun ja "jonkin aidon" etsimisellä.

Vaikka matkaajat näkevät itsensä mieluusti individualisteina - ja verrattuna länsimaisiin ikätovereihinsa jossakin määrin ovatkin sitä - heidän elämänsä Varanasin länsimaalaisten yhteisössä ei ole kovin yksilöllistä.

He liikkuvat yhdessä, viettävät aikaansa yhdessä, harrastavat samoja asioita ja pukeutuvat samalla tavalla. Myös tutkija joutui muuttamaan pukeutumistaan ja ottamaan laulutunteja tullakseen hyväksytyksi ryhmään.

Tulee mieleen Aurinkorannikolla asuvat suomalaiset eläkeläiset, jotka viettävät aikaa muiden kaltaistensa kanssa. Tai pakettimatkalla olevat turistit, jotka kulkevat laumassa yhteisillä retkillä. Ovatko nämä individualismia korostavat boheemit elämäntapasiirtolaiset sitten omassa yhteisössään massaturisteja, jotka eivät ole kovinkaan kiinnostuneita paikallisesta kulttuurista ja ihmisistä?

***

Ei ihan niinkään. Perusturistille Intiassa olisi miellyttävämpiäkin paikkoja kuin sisämaassa sijaitseva miljoonakaupunki Varanasi. Näitä ihmisiä Varanasi houkuttelee siksi, että he ovat kiinnostuneita intialaisesta klassisesta kulttuurista. Korpelan mukaan ei ole suinkaan sattumaa, että he ovat valinneet hindujen pyhän kaupungin, vaikkakin he tuntuvat etsivän kadonnutta aikaa, jota ei ehkä ole koskaan ollutkaan.

Sen sijaan aitoa elämää Intiasta etsivät elämäntapasiirtolaiset, nykyajan hipit, eivät vaikuta kovin kiinnostuneilta intialaisista ihmisistä. Samoin kuin aikoinaan kolonialistien, myös heidän suhteensa paikallisiin ovat välineellisiä ja perustuvat palvelujen vaihtoon rahaksi. Intialaiset ovat heille lähes yksinomaan vuokranantajia, kauppiaita tai musiikin opettajia. He myös kuvailivat Korpelalle intialaisia "isoiksi lapsiksi, joilla ei ole velvollisuuksia".

Yllättäviä kommentteja ihmisiltä, jotka itse elävät vailla suurempia velvollisuuksia. Mari Korpela kuitenkin ymmärtää tutkittaviaan. Hän muistuttaa, että kotimaasta pois lähteminen on monelle rationaalinen valinta, koska vaihtoehdot kotimaassa ovat kovin synkät prekariaattiin kuuluville.

***

Globaali taloustilanne saattaa osaltaan ajaa nuoria toteuttamaan unelmiaan halvemmassa elinympäristössä. Mutta toisaalta globaali eriarvoisuus tekee elämäntapasiirtolaisten valinnat mahdollisiksi. He sanovat olevansa onnellisia ja saavansa enemmän viboja Intiassa. Korpela huomauttaa kuitenkin, että paitsi onnellisia, he ovat myös onnekkaita.

He ovat nimittäin sattuneet syntymään maahan, jonka passi avaa portit. Ja he kuuluvat niihin 2,5 prosenttiin, joilla on varaa lentää toiselle puolelle maailmaa talvehtimaan.

Kirjoittaja on antropologi ja vapaa toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.