Vieraskolumni

Osallistan ja osallistun

Kehitysyhteistyössä osallistaminen on vakiintunut termi. Osallistamalla sidosryhmät hankkeiden suunnitteluun, päätöksentekoon ja toteutukseen luomme paremmat edellytykset hankkeiden onnistumiselle ja kestävyydelle.
Auli Starck
1.5.2004

Olen itsekin opiskellut ja kouluttanut osallistavien menetelmien käyttöä. Kiinalaisten ja etiopialaisten kanssa olen piirtänyt karttoja, laatinut ongelmapuita ja hahmottanut maaseudun vuosisykliä. Ulkopuoliset fasilitaattorit osallistavat työkseen, mutta tavalliset köyhät miehet ja naiset osallistuvat vapaaehtoisesti, ilman muuta korvausta kuin tieto siitä, että ovat mukana vaikuttamassa omiin asioihinsa.

Suomen päässä olen huomannut osallistamisen olevan lapsenkengissä. Jos osallistamista ajattelee kolmiportaisella tiedotus - kuulemis - osallistumisakselilla, olemme edelleen tiedotus- ja kuulemistason välimaastossa. Aito vuorovaikutus on harvinaista. Uudet suunnitelmat tulevat kansalaisille annettuina, vaikka näennäisiä keskustelutilaisuuksia järjestetäänkin - nekin usein virka-ajalla muussa palkkatyössä olevien aktiivien ulottumattomissa.

Suomen perustuslain 14. pykälän mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseään koskevaan päätöksentekoon - eli kehitysyhteistyötermiksi käännettynä osallistaa. Hallitus on käynnistänyt kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman, jonka tavoitteena on lisätä kansalaisten äänestysaktiivisuutta sekä parantaa kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksia myös vaalien välillä. Eikö äänestysvilkkauden laimeneminen osoita, ettei edustuksellinen demokratia riitä enää kansalaisille ainoana osallistumiskanavana?

Ympäristöhallinnossa osallistamiseen on jo saatu kokemusta uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä. Esimerkiksi Helsingin kaupunki on järjestänyt lukuisia asukastilaisuuksia kaavoituksen yhteydessä ja viheralueiden suunnittelussa jopa asukaskävelyitä - suomalainen versio PRA-oppikirjan transect walkista. Osallistumismenetelmiä kehitetään siis meilläkin, mutta miksei haeta enemmän oppia kehitysyhteistyön osallistamiskokemuksista?

***

Miten sitten osallistamme järjestökentän sisällä? Parantamista meillä varmasti on edelleen niin etelän kumppanin, omien jäsenten kuin toisten järjestöjenkin kanssa tehtävässä yhteistyössä. Osallistaminen ja yhteistyö vie aikaa ja on alussa vaivalloistakin, mutta jaettu työ ja ilo on useimmiten sen arvoista.

Vapaaehtoistyön suosio osoittaa ihmisten halun toimia konkreettisesti yhteisen hyvän puolesta, joko kotimaassa tai etelässä. Mutta löytävätkö kaikki auttamishaluiset mielekästä tekemistä ja vaikuttamista janoavat väylänsä? Ei ole aina houkuttelevaa lähteä mukaan vuosikaudet toimineeseen yhdistykseen, jolla on vakiintuneet tavat toimia. Ehkäpä siksi niin monet, erityisesti nuoret usein perustavat mieluummin omia kampanjaryhmiä, vaihtavat järjestöä mielenkiintoisimman projektin mukaan ja etsivät uusia vapaaehtoisuuden toimintamuotoja. Moninaisuus on rikkautta, ja uudet tavat tervettä kehitystä.

Osallistuakseen ja sitoutuakseen tehtäväänsä vapaaehtoinen tarvitsee myös tukea ja onnistumisen kokemuksia. Jotta jaksan osallistua, edellytän edes tietoa ja tunnetta siitä, että olen oikeasti mukana luomassa parempaa maailmaa.


Kirjoittaja toimii Kepan järjestökoordinattorina. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä edusta Kepan virallisia näkemyksiä.