Vieraskolumni

Opi perusasiat

Yli puolen vuosisadan takaisesta Brechtin Hollywood-painajaisesta on tullut yhä useamman arkipäivää.
Markku Kuisma
22.4.2013

On varmaan kamalampiakin paikkoja joutua karkotetuksi maanpakoon kuin Kalifornia. Natseilta karannut saksalainen runoilija Bertolt Brecht ei siellä kuitenkaan oikein viihtynyt.

Tai ainakaan hän ei viihtynyt roolissaan omien taitojensa kaupustelijana Hollywoodissa. Tämän vaiheen tuntemuksia ilmentää Brechtin pikkuruno:

Ansaitakseni leipäni menen joka aamu
valheiden markkinoille.
Toivorikkaana
minä asetun myyjien riviin.

Tuntuu, että yli puolen vuosisadan takaisesta Brechtin Hollywood-painajaisesta on tullut yhä useamman arkipäivää. Kehitystä kai sekin. Ja nyt ei siis puhuta ikuisesta auringonpaisteesta eikä filmitähtien allasbileistä.

Jotenkin kehityksestä ja Brechtistä tulee mieleen saman saksalaiskirjailijan toinen ja varsin tunnettu runo, "Oppimisen ylistys".

Klassikkorunon perusajatukset ovat aina ajankohtaisia ja kaikille soveltuvia. Kuvaava on, että runossa toistuva kehotus, "opi perusasiat", on kelvannut sekä Pörssisäätiölle että vasemmistonuorille.

***

Säätiön sivuilla esiintyvä sijoittaja korostaa perusasioiden oppimisen merkitystä ja niin tekee myös vasemmistonuorten yhdistys kurssejaan mainostaessaan. Näiden tahojen perusasioiden sisällöt kai poikkeavat toisistaan.

"Oppimisen ylistyksen" yksinkertaiset ja yleispätevät tiivistykset kelpaavat sen sijaan moneen tarkoitukseen, melkein mihin tahansa:

"Alä usko kuulopuheisiin, vaan ota selvää" on aina yhtä tärkeä kuin usein rikottu perusopetus.

Nykyinen mediakulttuuri, aivan erityisesti niin sanottu sosiaalinen media ja ajanhenkinen lyhytjänteisyys vain korostavat opetuksen keskeisyyttä. Maailma pyörii ja maailmaa pyöritetään kuulopuheiden avulla ja siihen luottaen, ettei meitä huvita ottaa selvää.

"Laske sormesi joka erälle ja kysy, miksi tämä on näin" sopii hyvin tilintarkastajalle ja sijoittajalle, mutta myös maailmanparantajalle tai omaan elämäänsä vaikuttamaan pyrkivälle kansalaiselle iästä, sukupuolesta, ihonväristä ja yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta.

"Tarkista lasku, sinun täytyy se maksaa!" Tämä perusasia ei koske vain asiakasta ravintolassa, jossa laskut voivat yksilötasolla olla pahimmillaan aivan liian suuria, mutta sittenkin pieniä verrattuna kansantaloudellisiin tai vaikkapa eurokriisin miljardilaskuihin.

***

Laskun tarkastuksen merkitystä on syytä täydentää lisätoteamuksella, jonka Brecht on jättänyt itsestäänselvyytenä mainitsematta: "kansa maksaa aina!"

Ai miksi? Siksi, ettei muita maksajia ole, eikä tule, ja niin on aina ollut ja niin on aina oleva, Mika Waltarin Sinuhea mukaillen.

Eikä tästä totuudesta kannata vihastua, siihen on tyydyttävä realiteettina ja juuri siksi laskettava sormi joka erälle ja kysyttävä: "miksi tämä on näin?"

Brechtin runon ulkopuolelta on tiivistys, jonka kertoivat pojat klubilla: "Lahjonta auttaa aina." Suomalaisen jo edesmenneen suuryhtiön edesmennyt yhteiskuntasuhdejohtaja oli tästä niin vakuuttunut, että piirteli kyseistä viisautta tulevan aatelisvaakunansa tunnuslauseeksi.

Parhaiten pärjäävästä suomalaisesta suuryhtiöstä on puolestaan viisaus, joka sopii kaikille ja kaikkialle, ammattiliitoista virastoihin, EU:sta yhtiöihin ja yliopistoihin, kehitystyöstä hallintoon: "yksinkertaisuus on valttia", siihen on pyrittävä kaikilla tasoilla, kaikenlaisissa prosesseissa ja kaikessa toiminnan ohjaamisessa.

Nykymaailma on kaatumassa jonkin merkillisen regulaatiotsunamin alle. Säädöksillä ajetaan yleensä hyvää, mutta hyvääkin tarkoittaessaan tiheät säädösviidakot johtavat käytännössä arvaamattomiin ja useimmiten kaikkea muuta kuin suotuisiin tuloksiin.

Tässä yhteydessä on väärinkäsitysten vuoksi korostettava, että byrokratia ja säädösviidakkoa synnyttävä regulaatiotsunami eivät ole sama asia eivätkä edes samalla puolella.

Hyvä ja toimiva byrokratia on ollut kaiken kehityksen edellytys, mielivallan, rahamafian, klaanien ja suosikkihallinnon vastakohta.

Siellä missä on hyvin toimiva, lainalainen byrokratia, siellä on yleensä demokraattista edistystä ja sosiaalis-taloudellista kehitystä. Näinkin yksinkertaista se on, ja silti saavuttamatonta vielä suurelle osalle maailmaa.

Kirjoittaja on Pohjoismaiden historian professori Helsingin yliopistossa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.