Vieraskolumni

Omille etuoikeuksilleen sokeat

Seksismi ja transfobia ovat globaaleja ihmisoikeusongelmia, joista lehdistönkin kannattaisi olla perillä.
Tuuli Hongisto
2.9.2013

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittynyt keskustelu on hämmentänyt minua viime aikoina kovasti.

Yhtäällä Timo Soini on väittänyt marssivansa heteroiden oikeuksien puolesta, vaikka kovasti näyttäisi siltä, että hän oikeastaan vastustaa homojen oikeuksia.

Toisaalla sellaiset kampanjat, kuin Hetero awareness month Yhdysvalloissa väittävät puolustavansa alistettuja heteroita ja Yle kertoi hiljattain, että syyskuussa Suomessakin järjestetään Hetero Pride Finland, joka hakee "tasa-arvoa heteroille".

Reality check olisi paikallaan.

Emme puhu tarpeeksi etuoikeuksista. Siitä, että yksille tietyt oikeudet ovat itsestäänselvyys, toisille taistelun takana. Se vääristää keskustelua syrjinnästä. Heteroiden uhriutumisen tavoitteena ei ole mikään muu, kuin HLBTI-oikeuksien polkeminen entistä pontevammin.

Koska olemme sokeita valtavirran etuoikeuksille, voi esimerkiksi syrjivään kielenkäyttöön tai toimintaan puuttumista nykyisin kritisoida sananvapauden rajoittamisena.

***

Etuoikeudet, tasa-arvo ja syrjintä tulivat mieleen viime viikolla, kun sanomalehti Kalevan päätoimittaja Markku Mantilan kömpelö möläytys Bradley Manningin sukupuoli-identiteetistä suututti sosiaalisessa mediassa. Mantila kirjoitti Kalevan pääkirjoitussivulla, että "Tietovuotaja Bradley Manning haluaa muuttua naiseksi. Se ei ole ihme. Laverteluhan on aina ollut ämmämäistä".

Mantilan kirjoitus oli vitsi (vaikka vitsit saattaisivat ehkä toimia paremmin muualla kuin pääkirjoitussivulla) mutta se kertoo päätoimittajan asenteista paljonkin ja osoittaa kasuaalin seksismin ja transfobian olevan edelleen häkellyttävän yleistä.

Pressiklubi-ohjelman toimittaja Janne Zareff huomauttikin facebook-päivityksessään ansiokkaasti, että "vitsit eivät ole koskaan 'vain' vitsejä. Niillä siirretään merkityksiä siinä missä vakavillakin puheilla. Ne kertovat siitä, miten vitsailija maailmaa hahmottaa".

***

Miksi transsukupuolisiin kohdistuva vitsailu ei sitten ole hauskaa? Siitä syystä, että vitsi ei ole olemassa tyhjiössä, vaan maailmassa, jossa transsukupuolisiin ihmisiin kohdistuu syrjintää ja väkivaltaa. Transfobista kieltä käyttävä teksti on väistämättä osa tätä ilmiötä, ei erillinen tapahtuma.

Mantilan vitsailun kohteeksi ottama Bradley Manningkin on saanut osansa syrjinnästä. Poikkevaa sukupuoli-identieteettiä ei juuri kunnioiteta. Manning joutuu Slate-lehden mukaan istumaan tuomionsa miesten puolella, eikä hän todennäköisesti saa toivomaansa hormonikorvaushoitoa vankila-aikanaan.

Slate myös huomauttaa, että transihmisten olot ovat vankiloissa hyvin heikot. Kalifornian yliopiston tutkimuksen mukaan heidän riskinsä joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi on 13-kertainen muihin vankeihin verrattuna.

Eikä syrjintä jää vankilan muurien sisäpuolelle.

Euroopan perusoikeusvirasto FRA:n toukokuussa julkaisemassa tutkimuksessa haastateltiin yli 90 000 HLBTI-henkilöä heidän kokemastaan syrjinnästä. Tulokset olivat surullisia: puolet vastaajista ilmoitti tulleensa syrjityksi tai häirityksi edeltävän vuoden aikana.

Jopa viides vastaaja oli kokenut syrjintää työelämässä. Transihmisillä osuus oli yksi kolmesta. Kaksi kolmesta vastaajasta oli nähnyt, että HLBTI-kollegaan oli kohdistunut työssä kielteisiä kommentteja tai käytöstä. Lisäksi joka kolmas oli kohdannut syrjintää asumiseen, terveydenhuoltoon, koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja tavaroiden ja palvelujen saantiin liittyen.

Transihmisistä 35 prosenttia oli joutunut fyysisen väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi edeltävän viiden vuoden aikana. Kolmasosa oli kohdannut väkivaltaa tai uhkailua yli kolme kertaa edeltävän vuoden aikana. Väkivalta oli niin yleistä, että se sai puolet vastaajista välttelemään tiettyjä julkisia paikkoja hyökkäyksen pelossa.

***

Ylen uutinen kertoi, että "Tasa-arvo- ja ihmisoikeusjärjestöt pitävät (Mantilan) kommenttia loukkaavana, seksistisenä ja transfobisena." Mantilan mukaan tämä on "heidän ongelmansa".

Ei muuten ole. Seksismi ja transfobia ovat globaaleja ihmisoikeusongelmia, joista lehdistönkin kannattaisi olla perillä. Kielenkäytöllään Kalevan päätoimittaja tukee syrjintää, ei pura sitä.

Kaikkein surullisinta tapauksessa oli Mantilan nolo puolustelu. Hänen mielestään kyseessä oli hyvä vitsi. Kaveripiirissä mauttomat vitsit kukoistavat, mutta medialla on valtaa. Sitä voi käyttää muuhunkin kuin vähemmistöille hekotteluun. Kukaan ei ole niin ylimielinen, kuin ihminen, joka pitää oikeutenaan syrjiä ja loukata muita.

***

Mitä se sitten tarkoittaa, että enemmistö, eli ei-transsukupuoliset heterot ovat oikeutetussa asemassa?

No sitä, ettei joudu pelkäämään väkivaltaa, jos pitää mielitiettyään kädestä kiinni julkisella paikalla. Sitä, että saa mennä naimisiin. Sitä, ettei pakoteta steriloitavaksi. Sitä, ettei joudu piilottelemaan identiteettiään.

Yhdellä ryhmällä on erioikeuksia, joiden pitäisi kuulua tasavertaisesti kaikille.

Ylen Sanna Ukkolan mielestä Suomessa loukkaannutaan nykyisin liian helposti. Myös Mantila oli ehtinyt kuittaamaan aiheuttamansa kohun "Punavuoren hipstereiden, Twitterin narsistien, Setan aktiivien ja parin oululaisen dosentin" "hurskasteluna" Kalevassa julkaistussa tekstissään, joka oli otsikoitu "Niin mieleni pahoitin". Hänen mielestään kyse ei siis ole vakavasta asiasta tai asiallisesta kritiikistä, vaan ongelma olikin siis se, että joku loukkaantui.

Se, että joku loukkaantuu Mantilan käyttämästä kielestä, ei ole mielestäni ongelma. Se, että transfobisia heittoja halutaan edelleen viljellä, taas on. Ne tukevat seksististä ja transfobista ilmapiiriä normalisoimalla seksistisen ja transfobisen kielen käyttöä.

Ukkola kirjoittaa, että vaikka "meillä on maailman vapain lehdistö, keskustelukulttuurimme on äärimmäisen tunkkainen." Onko toimittajan mielestä syrjivän kielen käyttäminen todella sananvapauden tunnusmerkki? Ei siis osa syrjiviä rakenteita?

Emmekö voisi jo pyrkiä eteenpäin, vuonna 2013? Eikö median edustajilta voisi odottaa tiedostavampaa asennetta? Transfobia ja seksismi se vasta tunkkaista onkin.

Mantilalle vinkki: Bradley Manningia pitäisi kutsua Chelsea Manningiksi. Toisen ihmisen sukupuoli-identiteetin kunnioittaminen on loppujen lopuksi aika pieni vaiva.

Syrjiviä rakenteita vahvistavien junttivitsien laukominen on vähän, niin kuin edelleenkin haluaisi välttämättä sanoa, että neekeri.

Saahan niin sanoa, mutta on se aika typerää.

Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja ja punavuorelainen twitterin käyttäjä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.