Vieraskolumni

Oi maamme Sambia

Miten yhdistää eri kulttuurien hyvät puolet yhteen elämään?
Sanna Sivonen
4.12.2006

Sanna SivonenPian on taas päivä, jolloin suomalaiset sytyttelevät ikkunoille kynttilöitä ja asettuvat television ääreen arvioimaan ruudussa kahisevia juhlapukuja. Se onkin perheellemme jo tämän vuoden toinen itsenäisyysjuhla, sillä kotimaisen juhlan lisäksi vietämme myös Sambian itsenäisyyspäivää lokakuun lopussa.

Sambian juhla on meille tärkeä. Vaikka paluustamme on jo vajaa pari vuotta, nyyhkin yhä, kun kuulen Sambian kansallishymnin. Lapsetkin osasivat pitkään itsenäisyyssodan voittoa hehkuttavan laulun sanat, mutta Maamme-laulusta he eivät taida vieläkään tietää mitään.

Emme me silti itseämme sambialaisina pidä - paitsi kuopus, jonka käsitys kansalaisuudesta on ilahduttavan joustava: Sambiassa asuessamme hän tivasi kylään tulleelta nuorelta suomalaisnaiselta, onko tämä suomalainen vai sambialainen. Nainen ilmoitti kansalaisuudekseen suomalainen, ja kuopuksen ilme kirkastui.

"Minäkin olin ennen suomalainen, mutta nyt minä olen sambialainen", hän ilmoitti tohkeissaan. Nykyään kuopus on sitä mieltä, että hän on sekä suomalainen että sambialainen.

Kuopuksen kanta on ymmärrettävä. Hän oli juuri täyttänyt kolme, kun muutimme Sambiaan, joten hänen varhaisimmat muistikuvansa ovat sieltä. Vaikka sikäläinen kulttuuri ei olekaan hänen omansa, ovat Sambian-muistot kiinteä osa hänen minuuttaan.

Sambiassa arkemme oli kaukana tavallisen ihmisen arjesta. Elimme rikasta ja turvattua elämää maassa, jossa suurin osa kansalaisista elää turvattomuudessa ja köyhyydessä. Silti omaksuimme ja opimme - niin lapset kuin aikuisetkin - uusia asioita sambialaisessa yhteiskunnassa eläessämme.

***

Vastaavasti Suomi jättää jälkeensä täällä asuviin sambialaisiin. Kun Suomen sambialaiset viettivät itsenäisyysjuhlaansa, heidän lapsensa söivät juhla-ateriansa suomalaisittain haarukalla ja veitsellä. Vieressä istuvat Sambiassa asuneet suomalaislapset taas söivät afrikkalaisen maissipuuronsa sambialaiseen tapaan sormilla.

Juhlien pääpuhuja kannusti maanmiehiään ottamaan oppia suomalaisesta tehokkuudesta, rehellisyydestä ja täsmällisyydestä. Puhujan mukaan niiden avulla voitaisiin ratkoa Sambian köyhyysongelmat. Puhetta kuunnellessani muistelin, miten Sambiassa asuessani päätin Suomeen palattuanikin pitää kynsin ja hampain kiinni sambialaisten joustavasta suhtautumisesta ajan kulumiseen: jos aikaa ei pidä katoavana, vaan alati uusiutuvana luonnonvarana, on aina aikaa käydä kylässä, nähdä ystäviä ja pysähtyä kadulla, kun näkee tutun.

Sittemmin olen kuitenkin huomannut etsiväni kalenterista tapaamisaikaa kahden kuukauden päästä ja sanovani, etten ehdi. Suorastaan nolostuin, kun löysin itseni Suomen sambialaisten itsenäisyysjuhlasta ihmettelemästä, miksei hymniä jo lauleta, vaikka ohjelman olisi pitänyt alkaa kymmenen minuuttia sitten.

***

Useammassa kuin yhdessä maassa asumisen hienous ja vaikeus on siinä, miten yhdistää eri kulttuurien hyvät puolet yhteen elämään. Muun muassa siksi meillä vietetään itsenäisyyspäiviä kaksin kappalein.

Myöhästyneet onnittelut 42-vuotiaalle Mama Zambialle ja paljon onnea myös 89 vuotta täyttävälle Suomi-neidolle!

Kirjoittaja on teologi, joka on työskennellyt vapaana toimittajana muun muassa Afrikassa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.