Vieraskolumni

Nuppineulattuna seinälle kiemurtelemaan

Peräpukamat eivät tapa, mutta ne voivat invalidisoida kantajansa. Vähän niin kuin Mugabe.
Binyavanga Wainaina
27.5.2008

Binyavanga WainainaWikipedia: Vuoden 1972 brittiläisen lääkärikirjan mukaan "peräpukamat ovat yleisiä taloudellisesti kehittyneissä maissa, harvinaisia kehitysmaissa ja lähestulkoon tuntemattomia heimoyhteiskunnissa, joissa länsimaiden vaikutus on pieni."

Tämä ei ole totta. Mugabe on peräpukama. Ei aids, syöpä, leukemia tai malaria - ne ovat tappavia tauteja.

Peräpukamat ovat laskimoiden laajentumia peräsuolessa ja peräaukossa. Sellainen vaikuttaa melko harmittomalta. Mitäpä pahaa voisi kahdeksankymppinen, hitlerviiksinen mies tehdä maalle, jossa on yli 10 miljoonaa asukasta?

* * *

Pukamien ikävä puoli on, että ne ovat niin kivuliaita, että ne voivat invalidisoida kantajansa kokonaan. Ne ovat nolostuttavia - ja usein koomisia. Läheisten kanssa voi nauraa nähdessään Zanu-PF:n kirkuvat kasvot Youtubessa vaalien jälkeen. Ja läheiset ottavat osaa, kun ihmisparka vaikeroi eikä voi mennä töihin.

Suuri osa näiden pikkuisten pullistumien aiheuttamasta kriisistä liittyy juuri kipuun. On liian kivuliasta käydä vessassa, mutta on pakko käydä, jotta järjetön kipu voisi hellittää. Ei voi käydä töissä, ei nauraa, minkä lisäksi pelottaa niin, ettei voi syödä. Ja kun pukamat pahenevat, on varma siitä, että kuolee.

Lopulta pukamat kroonistuvat ja potilaan on pakko mennä lääkäriin. Aiemmin sitä ei tehnyt, sillä pelkäsi lääkärin tutkivan takapuolen. Kun viimein menee, lääkäri sanoo, että ainoa rohto on leikkaus, ja se pitää tehdä heti. Silloin potilas ryntää ulos sairaalasta aivan kuin perässä olisi joukko 15-vuotiaita sotaveteraaneja. Ajatus on traumaattinen: kovempaa kipua hetkeksi, kovempaa kuin mitä tämä järjetön kipu jo on. Kumpi on parempi? Vatsan tuskanhuudot vai äänestyskopilla odottavat pamput?

Potilas tietää, että sadat raivostuneet ja gangsterimaiset hermopäät kiusaavat hänen elimistöään viikkokausia peräpukamaleikkauksen jälkeen; silpovat, hakkaavat ja huutavat. Hän on ymmällään. Aivot, sydän, raajat ja lihakset ovat kuitenkin aivan kunnossa. Miten pienet pullistuneet suonet voivat vetää näin romuksi?

* * *

Kaikilla on asiasta yhtäkkiä mielipide. "Vodkaa ja lämpimiä suihkuja", sanoo joku.

"Se johtuu rauhasista", sanoo homeopaatti. "Söit liikaa rikkaiden ulkomaalaisten ruokia, ja se sotki rauhastesi toiminnan. Syö perinteisiä vihanneksia, niin rauhaset rauhoittuvat."

Paasto, sehän se on! Se pesee myrkyt pois. Elimistö pursuaa heikentäviä myrkkyjä. Peräpukamat ovat itse asiassa hyväksi, sanotaan. Ne muistuttavat siitä, miten myrkkyjen kanssa pitää toimia.

Kuminauhoja! Sukulainen soittaa ulkomailta. Brittisairaaloissa on käytössä erityinen ulkomainen keino: tiukat kuminauhat rajoittavat verenkiertoa, ja saavat peräpukamat kuolemaan itsestään.

"Ota valkosipulia", sanoo naapurinmies Mbeki. Ei, ei - vaan suuhun. "Soitan lääkärillesi ja sanon, että minä hoidan sinua nyt", hän sanoo lohdullisen syvällä auktoriteetin äänellään. "Minä olen virallistettu kansainvälistyttämisen hoitaja. Ennen olin ihan oikea lääkäri, mutta nyt käytän dialogia ja luomulisäkkeitä. Puhu minulle, veli hyvä, laske kipeä kankkusi polvelleni."

"Tota...", potilas ynähtää. "Tota... en voi nyt oikein hyvin. Ehkä minun pitäisi mennä lääkäriin."

"Puppua. Minä olen virallistettu kansainvälistyttämisen hoitaja. Olen opiskellut peräpukamat netissä. Minulla on todistuskin. Tule. Istu. Kas niin!"

* * *

Ja kun ne pukaman pirulaiset vain pahenevat, niille on yhä vaikeampi tehdä mitään. Mbekin lääkkeet eivät auta. Potilas alkaa haluta kemikaaleja, myrkkyjä, kokaiinikin alkaa houkuttaa. Hänen ihonsa haisee valkosipulilta. Valkosipuli kuvottaa. Hänen tekee vain mieli nukkua.

Amerikkalainen lääkäri ehdottaa hemorroidolyysia, mikä saa potilaan silmät laajenemaan.

"Jotkut kutsuvat sitä galvaaniseksi sähköterapiaksi", hän sanoo, "tai Kenian keinoksi. Me johdamme sähkövirtaa..."

Potilas pakenee vastaanotolta ennen kuin lause päättyy. Hän päätyy taas rouskuttelemaan valkosipulia. "Hyvä", sanoo naapurin Mbeki hyväksyvästi. "Meidän täytyy säästää sähköä muutenkin."

Potilas ei kerro Mbekille, että hän syö särkylääkkeitä ja miettii muita vaihtoehtoja. Muut naapurit sanovat, että Mbeki on mahtava. "Hän paransi vatsahaavani!" "Hän aloitti naapuruston vartiointivuorot!"

Pian naapurit eivät enää vastaa puhelimeen. Heidän lapsensa pelkäävät potilasta. Koko soppa on aika kiusallinen.

"Hei me ollaan väsyneitä hoitamaan sun lapsia."

"Sori kaveri, mä olen tänään naapuruston vartiointivuorossa. En ehdi puhua."

Internetistä löytyy tukiryhmiä. Näiden toverien käyttämät termit ovat kuin suoraan kauhuelokuvasta: jäädytyskirurgiaa, lasereita, infrapunaa, sähköhyydyttämistä, nidottuja peräpukamaleikkauksia...

"Pidätyskyvyttömyys on mahdollista peräpukamaleikkauksen jälkeen", sanoo yksi entinen uhri Skypessä. "Aikuisten vaipat eivät olen nii-iin kauheita kuin kuvittelisi, teknologia on todella parantunut... paljon onnea...[sic] "

Kirjoittaja on kenialainen kirjailija ja toimittaja. Kolumni on julkaistu aiemmin Mail & Guardian -lehdessä. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.