Vieraskolumni

Numerottomat

Katulapset, kodittomat, kierrättäjät, kaukaisten yhteisöjen asukkaat sekä Eurooppaan paremman elämän toivossa muuttaneet paperittomat — maailmassamme on valtava määrä ihmisiä joita ei ole kirjoilla missään. Ihmisiä, joita ei ole virallisesti olemassa.
Milla Mäkinen-Pottiher
8.3.2011

Olemassa olemisen ja olemattomuuden rajamailla kamppailevia, rekisteröimättömiä, henkilöllisyystunnuksettomia ihmisiä ei oteta huomioon kehitys-, koulutus- ja terveysohjelmissa, eikä maahanmuuttajien kotouttamisohjelmissa.

Unicefin arvion mukaan maailmassa syntyy vuosittain noin 50 miljoonaa lasta, joita ei rekisteröidä. Näillä ihmisillä ei ole mahdollisuutta käydä kouluja, saada terveydenhoitoa tai kirjautua työttömäksi. He eivät voi avata pankkitiliä tai saada luottoa, eivät matkustaa rajojen ulkopuolelle eivätkä tehdä laillisia töitä. He altistuvat valtavalle määrälle ihmisoikeusloukkauksia, kuten syrjinnälle, hyväksikäytölle ja marginalisoitumiselle. Ihmisen ihmisyys jää taka-alalle kun ei ole virallisesti olemassa.

YK:n ihmisoikeusjulistuksen mukaan ihmisoikeudet ovat universaaleja ja kuuluvat kaikille ”ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta”. Mutta miten käy sellaisten ihmisten ihmisoikeuksien, joita ei ole virallisesti olemassa? Näkymätöntä ei voi nähdä eikä olemassa olemattoman ääni kuulu.

***

Henkilöllisyystunnukset ilmaantuvatkin usein poliittisille agendoille vaalien alla. Esimerkiksi Somalimaassa ja Nicaraguassa kansalaisten rekisteröintibuumi koittaa juuri ennen vaaleja.

Somalimaassa rekisteröitiin ensimmäistä kertaa maan kansalaisia viime vuoden vaaleja edeltävänä aikana. Nicaraguassa keskusvaalilautakunnan tehtäviin kuuluu henkilötodistusten tekeminen ja jakaminen ihmisille. Korruptoituneessa yhteiskunnassa tämä luo väylän vallan väärinkäytölle ja ihmisten sitouttamiselle äänestämään tiettyä puoluetta. Arvioiden mukaan neljäsosa äänestysikäisistä ihmisistä ei pääse Nicaraguassa äänestämään sen tähden, että heillä ei ole henkilöllisyystodistusta.

Myös syntymärekisterin alkuperäinen tarkoitus oli poliittinen — vero- ja asepalveluvelvollisten kirjaaminen. Olemassa olon tunnustaminen ei välttämättä tarkoita ihmisyyden tunnustamista vielä tänäkään päivänä.

***

Toisaalta, samaan aikaan kun miljoonia ihmisiä ei ole rekisteröity mihinkään, vallalla ja rahalla voi saada itselleen kolme tai neljäkin laillista henkilöllisyysnumeroa. ”Superkansalaisena” voi olla olemassa kolme tai neljä kertaa samanaikaisesti. Onko silloin myös kolminkertaiset ihmisoikeudet?

Nykyään numerottomia ihmisiä on myös ”luvatulla maanosalla”. Unicefin arvioiden mukaan teollisuusmaissa syntyy vuosittain n. 200 000 ihmistä, joiden olemassaoloa ei rekisteröidä. Eurooppaan paperittomat tulevat usein itsensä olemisen ulkopuolelta — heitä ei ole kirjoilla omassa lähtömaassaan eikä Euroopassa. Kuten guatemalalainen Ricardo Arjona laulaa, ”paperittomat eivät ole kotoisin täältä, koska heidän nimeään ei löydy arkistoista, eivätkä sieltä, koska he lähtivät”.

Maailmassa voi hengittää, syödä, kävellä ja nukkua olematta kuitenkaan olemassa. Paperittomat elävät omassa maailmassaan, jota ei ole. Ja paperilliset käyttäytyvät ikään kuin heitä ei koskaan olisi ollut olemassa. Ihmisiä, joita ei ole olemassa, ei tarvitse huomata.

Kun aloitat tänään päiväsi, pyhitä hetki olemattomille, paperittomille ja numerottomille.

Kirjoittaja on töissä Suomessa kehitysyhteistyön hankehallinnossa ja on asunut muun muassa Nicaraguassa ja Ecuadorissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.