Vieraskolumni

"Nokia, you know"

Suomalainen turisti kohottaa heikkoa itsetuntoaan kehumalla olevansa Nokia-maasta.
Marko Lehto
12.9.2004

Marko Lehto

Asun perheeni kanssa Nicaraguassa. Viime kesänä päätimme viettää lomaa naapurimaassa Costa Ricassa.

Ensitöikseni lähdin Costa Rican Nicaraguan-lähetystöön hakemaan uusinta tietoa hotelleista ja rantakohteista. Palvelu lähetystössä oli loistavaa. Costa Rica monien muiden kehitysmaiden lailla satsaa yhä enemmän savupiiputtomaan teollisuuteen eli turismiin, ja maan hallitus toivoo, että turistien virta kasvaisi, kun palvelutasoa saadaan kohotettua.

Pystyäkseen vastaamaan paremmin turistien lomatoiveisiin Costa Rican valtio oli tutkinut siellä käyvien turistien kulutustottumuksista. Lähetystövirkailija ryhtyi esittelemään minulle tutkimuksen tuloksia innokkaasti.

Tutkimuksen mukaan keskivertoturisti käyttää Costa Ricassa viettämäänsä lomapäivää kohden hieman alle sata dollaria.

Suosituin (lue: tuottavin) turisti tulee näiden tutkimusten mukaan Brasiliasta. Brasilialainen turisti käyttää lähes 400 dollaria lomapäivää kohden ja kuluttaa laatupalveluja.

Vähiten tuottavien turistien joukkoon kuuluu suomalainen, joka käyttää mahdollisimman vähän rahaa lomapäivää kohden, eikä osaa käyttää laatupalveluja. Suomalainen kuuluu tutkimuksen mukaan ryhmään, joka ei tiedä, mitä laatu tarkoittaa ja jolle ”hyvä” on yhtä kuin ”halpa”.

Brasilialainen ostaa tuotteita ja käyttää palveluja, joista hän pitää. Suomalainen taas ostaa, jos saa halvalla. Brasilialainen syö lomallaan hyvin, tutkii tarkkaan eri vaihtoehdot ruokalistalta, kun suomalainen syö siellä, missä ruoka on huokeinta.

***

Keskustelin lähetystövirkailijan kanssa tutkimuksen tuloksista ja kysyin hänen näkemystään suomalaisista. Virkailija piti suomalaisia harmittomina. Kun suomalaiselta kysyy, mistä maasta hän on kotoisin, vastaus kuuluu: ”Finlandia. Nokia, you know.”

Virkailija piti tätä suomalaisten hokemaan kummallisena, koska ei ollut havainnut muiden eurooppalaisten hokevan mitään samankaltaista. Yksikään hollantilainen ei ollut esittäytynyt tyyliin: “Holland. Shell, you know” tai ruotsalainen ”Sweden. Volvo, you know.”

Lähetystövirkailija oli tulkinnut suomalaisten yrittävän ainoan kansainvälisesti tunnetun vientiyrityksensä avulla nostaa huonoa omanarvontuntoaan ja luoda mielikuvaa siitä, että heillä olisi rahaa, vaikka tutkimuksen mukaan suomalaisella ei ole varaa jättää edes juomarahaa tarjoilijalle tai hotellin siivoojalle.

Lähtiessäni lähetystöstä ehdotin, että virkailija esittäytyisi seuraaville suomalaisille kännykänmainostajaturisteille tyyliin: ”Costa Rica. Coffee, you know.”

Kotona analysoimme perheen budjetin ja arvioimme, että kykenisimme jättämään Costa Ricaan vähemmän rahaa kuin keskivertoturisti. Teimme radikaalin päätöksen ja päätimme lähteä - perisuomalaiseen tyyliin - Suomeen mökille säästämään.

Mökillä ei tarvitse miettiä, paljonko jättää tippiä tarjoilijalle. Siellä ei ole pakko kuunnella turistien typerää valitusta paikallisesta hygieniatasosta tai istua ravintolapöytään, jossa käydään kilpalaulantaa siitä, kuka on saanut mitäkin palvelua ja millä hinnalla.

***

Suomessa istuin saunan verannalla ystäväni kanssa ja nautin luonnon laadusta - ilmaiseksi.

”Lasten ehdoilla siellä Nicaraguassakin varmaan elätte”, kysyi ystäväni. ”Siellä kasvatetaan ja koulutetaan lapset uusliberaalin politiikan ehdoilla”, vastasin. ”Jutellaanko Nykäsestä?”, ehdotti ystäväni.

Jäin illalla miettimään, mitä Suomessa tarkoitetaan, kun puhutaan toiminnasta lapsen ehdoilla.

Kun vaihdoimme lomasuunnitelmat Costa Ricasta Suomeen, poikani asetti mökkilomalle tiukat ehdot. Hän ei halunnut kouluun, eikä puhua matkan aikana suomen kieltä. Tämän lisäksi hän vaati mökille kaapelitelevision, josta näkyisivät Cartoon Networks ja Discovery Kids.

Suomessa laitoin pojan kouluun; kaikki puhuivat hänen ympärillään suomea; ja mökillä oli kaapelitelevision sijasta kirjoja.

Ja voiko joku tosissaan väittää, että Suomessa järjestetään edes lasten syntymäpäiviä heidän ehdoillaan? Kun Latinalaisessa Amerikassa syntymäpäiville kutsutaan korttelin kaikki lapset leikkimään koko päiväksi - ja niissä on jopa vanhemmilla kivaa - niin Suomessa paikalle tulevat sukulaiset juomaan kahvia.

Ehkä ystäväni kysymys saunan terassilla olisikin pitänyt olla: ”Kontrolloitteko te siellä Nicaraguassa yhtä neuroottisesti lastenne kulutustottumuksia kuin me täällä Suomessa?” Tähän olisin vastannut: ”Jutellaanko Nykäsestä?”


Kirjoittaja toimii suomalaisessa kehitysyhteistyöhankkeessa Nicaraguassa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.