Vieraskolumni

Niin meni se historiallinen vuosi sitten

Oikeudenmukaisen maailman rakentamisessa ei pitkälle pötkitä, jos visio rajoittuu jonkun kokouksen minimitavoitteiden summaksi.
Timo Lappalainen
4.1.2006

Vuotta 2005 kuvattiin kehitysnäkökulmasta historialliseksi johtuen ainakin kahdesta merkittävästä kokouksesta, joissa pyrittiin vastaamaan köyhyyden ja hyvinvoinnin epätasaisen jakautumisen haasteisiin. New Yorkissa oltiin koolla syyskuussa, jolloin liki kaikkien maiden edustajat arvioivat YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteiden toteutumista. Tapahtumaa edelsi näyttäviä vetoomuksia maailman päättäjille liittyen muun muassa kehitysmaiden velkojen anteeksiantoon.

Tiedossa olivat YK:n pääsihteerin maaliskuisen raportin tulokset, jotka osoittivat, että vuosituhatjulistuksen tavoitteista oltiin jäämässä jälkeen. Siitä huolimatta kokouksessa päädyttiin pääsääntöisesti vain vahvistamaan aiemmin annetut sitoumukset.

"Lasi on puoliksi täynnä", totesivat jotkut kokoukseen osallistuneet viralliset edustajat. Sopii kuitenkin kysyä, näkevätkö kolme miljardia maailman köyhää asian samalla tavalla ja yhtä vertauskuvallisesti. Ilman suurempia konkreettisia tekoja vanhojen sitoumusten hokeminen ei oikein vakuuta.

***

Hongkongissa oltiin taas koolla Maailman kauppajärjestö WTO:n kokouksessa joulukuussa. Neuvottelujen avulla pyrittiin saavuttamaan tuloksia, jotka auttaisivat kehitysmaita niiden kannalta tärkeän tuotannon turvaamiseksi. Yksi keskeinen tekijä tämän saavuttamiseksi olisi ollut rikkaiden maiden vientitukien lopettaminen niin pian kuin mahdollista.

Aikataulussa kuitenkin lyötiin jarruja päälle, ja samaan aikaan kehitysmaita painostettiin avaamaan julkiset palvelut kilpailulle. Kauppa näytti vetävän pitemmän korren vaikka Hongkongin kokouksen lähtökohta oli tarkastella kauppaa juuri kehitysnäkökulmasta.

Ennen kokousta ministeri Kiviniemi sai kansalaisjärjestöjen joulupukilta enteellisesti tyhjän joululahjan: Olisiko tämä kehitysmaiden osa? Joulupukki toki käväisi sitten vielä maisemissa paria päivää ennen jouluaattoa, kun Kansainvälinen valuuttarahasto IMF vahvisti velkojen mitätöimisen kaikkiaan 19 maalle. Kyseessä oli pitkälti G8-maiden johtajien antama lupaus, joka oli tehty jo kesällä.

***

Historiallinen vuosi siis meni ilman sen suurempia läpimurtoja tai radikaaleja mullistuksia ainakaan kehitysmaiden näkökulmasta tarkasteltuna. Ehkä vuosituhatjulistuksen seurantakokoukseen osallistunut edustaja oli oikeassa todetessaan, että osa pettymysten suuruudesta johtuu myös ylisuurista odotuksista. Toisaalta oikeudenmukaisen maailman rakentamisessa ei pitkälle pötkitä, jos visio rajoittuu jonkun kokouksen minimitavoitteiden summaksi.

Ehkä vuosi 2005 pitäisi muistaa siitä, että se tärkeä vaikkakin vähemmän esillä oleva työ, mitä tehtiin ennen sitä ja sen jälkeen, jatkuu edelleen. Huippukokousten ja konferenssien tulokset syntyvät harvoin itse kokouspaikalla, ehkä pientä liikkumavaraa lukuun ottamatta. Virallisten edustajien kannat perustuvat johtopäätöksiin, jotka ovat syntyneet joskus pitkänkin poliittisen prosessin tuloksena.

Varsinainen työ tehdäänkin siellä, minne parrasvalot harvoin ulottuvat: ministeriöiden käytävillä, työhuoneissa, loputtomissa valiokunta- ja työryhmäneuvotteluissa, puheissa, uutisissa ja tiedotteissa.

Samaan aikaan tuhansien ja taas tuhansien paikallisten ja kansainvälisten järjestöjen on jatkettava myös omaa ja niin usein näkymätöntä uurastustaan. Konkreettisten tekojen toistuminen päivästä päivään arjen keskellä on ainoa tapa valaa uskoa kehitysmaiden yhteisöihin siitä, että tulevaisuuteen - kaikesta huolimatta - voi ja pitää uskoa.


Kirjoittaja on Kepan toiminnanjohtaja.