Vieraskolumni

Nicaraguassa on turha odottaa palkankorotuksia

Kiitos IMF:n on Nicaraguassa turha odottaa palkankorotuksia. Julkisen sektorin palkkoja ei voida nostaa, jottei yksityissektorille synny korotuspaineita - ja ettei Nicaragua menetä vahvinta kilpailuvalttian ulkomaisia investointeja houkuteltaessa eli äärimmäisen matalaa palkkatasoa.
Adolfo José Acevedo Vogl
5.11.2007

Adolfo José Acevedo VoglViime viikkoina Nicaraguassa on valmisteltu vuoden 2008 budjettia. Sandinistipuolueen kansanedustaja ja talousvaliokunnan varapuheenjohtaja Wálmaro Gutiérrez ilmoitti, että budjetissa etusijan saavat julkiset investoinnit ja sosiaalikulut.

Gutiérrezin mukaan muun muassa asevoimat, opettajat, poliisi ja terveyssektori saavat ensi vuonna 10 prosenttia enemmän rahaa käyttöönsä verrattuna vuoteen 2007. Gutiérrez sanoi, että suunnitelmissa on 12 prosentin palkankorotus opettajille ja terveyssektorin työntekijöille. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että jos inflaatio maassa on yhdeksän prosenttia, palkankorotus jää tosiasiassa kolmeen prosenttiin.

Tämä tarkoittaisi sitä, että kansallisen opetussuunnitelman lupaukset joudutaan unohtamaan, ja Nicaraguan opettajien palkkojen nostaminen Keski-Amerikan keskivertotasolle jää edelleen haaveeksi. Jopa toisiksi heikoimman maan eli Hondurasin palkkatason saavuttaminen on mahdottomuus, kuten myös se, että opettajat yltäisivät Nicaraguan keskimääräiselle ansiotasolle. Nicaragualaisen opettajan kuukausipalkka on edelleen alle 100 dollaria.

***

Nicaragua on lisäksi sopinut Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n kanssa, että valtion maksamat palkat jäädytetään tiettyyn prosenttiosuuteen bruttokansantuotteesta. Julkisen sektorin palkat voivat siis tosiasiassa kasvaa vain yhtä paljon kuin kansantuote nousee. Eli kun Wálmaro Gutiérrez lupaa 12 prosentin palkankorotuksia, tarkoittaa hän, että tämä on odotettu kansantuotteen kasvuprosentti ensi vuodelle.

Valuuttarahaston huolena on, että jos lääkärien, terveydenhoitajien ja opettajien palkat kasvavat yhtään enempää, tulee niistä esimerkki muille palkansaajille.Yksityissektorin työntekijät saattaisivat innostua seuraamaan perässä ja vaatimaan omiin palkkoihinsa korotuksia. Ja jos työvoiman hinta nousisi, menettäisi Nicaragua ehkä vahvimman kilpailuvalttinsa kun ulkomaisia sijoittajia houkutellaan perustamaan halpatyövoiman varassa toimivia tehtaita, lähinnä vaatteiden kokoamisyksikköjä, maahan.

Jos ette usko, niin tässä kaksi suoraa lainausta IMF:n maaraportista vuodelta 2006:

"Vahvat ammattiyhdistykset edustavat julkisen sektorin työntekijöitä kollektiivisissa neuvotteluissa, mutta samaa ei voida sanoa yksityissektorin työntekijöistä. Kun ero julkisen sektorin- ja yksityissektorin keskimääräisten palkkojen välillä kasvaa, lisääntyy kuitenkin myös yksityissektorin palkankorotuksia vaativien protestien riski."

 

"Sellaisenaan yksityissektorin palkankorotuksilla voi olla negatiivinen vaikutus kilpailukykyyn. Suurin osa suorista ulkomaisesta investoinnista tulee viralliselle sektorille, mukaan lukien suurten vientiyritysten toiminta. Koska hallituksen on tärkeä virallisen sektorin työllistäjä, uhkaavat julkisen sektorin selkeät palkankorotukset näkyä paineena yksityissektorin palkkakustannuksissa. Tämä muodostaisi riskin vientisektorin kilpailukyvylle ja vähentäisi Nicaraguan kiinnostavuutta investointien kohteena verrattuna naapurimaihin."

IMF:n huolena ovat terveys- ja opetussektoreiden vahvat ammattiliikkeet, joilla on hyvä neuvotteluasema ja ovat siksi jo onnistuneet keskustelemaan itselleen joitain etuja ja palkankorotuksia - joista huolimatta ollaan edelleen kaukana hyväksyttävästä palkkatasosta.

***

Heikon palkkatason uskotaan siis olevan kilpailuvaltti kun investoijat pohtivat, avaavatko he tehtaansa Nicaraguaan vai Kiinaan.

Tietenkin Nicaraguan huippualhaiset palkat johtuvat myös työvoiman matalasta koulutustasosta. On siis olemassa toinenkin tapa varmistaa, ettei maa menetä tätä niin "tärkeää" halpaa työvoimaa: olla panostamatta kansalaisten perus- ja jatkokoulutukseen.

Näyttäisi siltä, että Nicaragua aikoo käyttää kumpaakin keinoa varmistaakseen, että maassa maksetaan jatkossakin heikompia palkkoja kuin Kiinassa. Ja se, mitä iloa näistä elämiseen liian pieniä palkkoja maksavista sijoittajista maalle on, on toisen kolumnin aihe.

Kirjoittaja on Nicaraguan kansalaisyhteiskunnan yhteistyöelimen, Coordinadora Civilin talouskomission jäsen. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.