Vieraskolumni

Nicaraguassa ei köyhyys vähene

Suora budjettituki ei ole Nicaraguassa heijastunut köyhyyden vähentymisenä.
Kimmo Lehtonen
2.6.2006

Sveitsin Nicaraguan-lähetystön Jürg Benz sen sanoi: Nicaragua on epäonnistunut köyhyyden vastaisessa taistelussaan. Benz johtaa ryhmää, joka koordinoi Nicaraguan hallitukselle annettavaa budjettitukea, joka Suomenkin osalta on vuosittain pari miljoonaa euroa. Budjettituki on ensisijaisesti EU-maiden yksi kärkiohjuksista, joiden avulla kehitysapua yritetään kanavoida tuloksellisesti.

Benz sanoo, että Nicaragua on epäonnistunut kaikilla tärkeillä sektoreilla, esimerkkeinä hän mainitsee muun muassa koulutuksen ja terveydenhuollon. Tuloksia on hänen mukaansa nähtävissä ainoastaan valtiontalouden makro-osastolta, jonka menestys voidaan mitata lähinnä viennin määrän kasvuna, joka sekään ei ole ollut mitenkään räjähdysmäistä, ja perustuu suurelta osin vapaatuotantovyöhykkeiden kasvavaan volyymiin.

Tuo kasvu voidaan tarkoitushakuisesti lisätä maan vientituotannon prosenttien jatkeeksi. Ja sitähän se ei monella mittapuulla mitattuna ole, sillä ylikansalliset yritykset eivät maksa veroja, mutta kylläkin luovat täälläkin noin 50 000 työpaikkaa, mikä parantaa luonnollisesti työttömyyslukuja ja luo kysyntää paikallistalouksille. Yleensä myös raaka-aineet vaate- ja muuhun teollisuuteen tuodaan muualta, joten esimerkiksi nahka Nicaraguassa tehtyihin Niken lenkkareihin ei ole karjankasvatusalueelta Chontalesista.

Huolestuttavinta Benzin lausunnoissa avunantajamaiden kannalta on se, että samaan tuloksettomuuden soppaan Benz niputtaa myös EU-maiden apupolitiikan peruspilareiden eli sektoriavun tärkeimmät kohteet. Budjettituen ohella terveydenhuolto, maaseudun kehitys ja hyvä hallinto ovat myös Suomen nykyisen kehitysavun täsmäohjuksia, ja Managuan lähetystössä on nykyään suomalaiset asiantuntijapestit näille sektoreille.

***

Benzin lausunto oli ajoitettu oivallisesti, sillä Nicaraguassa on juuri nyt meneillään repivä vaalikamppailu, parlamentti- ja presidentinvaalit pidetään 5. marraskuuta. Ensimmäistä kertaa Nicaraguan historiassa vaaleissa on peräti neljä vahvaa ehdokasta, sillä molemmat valtapuolueet - liberaalit ja sandinistit - ovat hajonneet kahteen osaan. Viesti on selvä.

Yhdysvaltojen lähetystö on pulassa liberaalien kanssa ja ajatus Daniel Ortegan paluusta vallankahvaan saa heidät paniikkiin, sillä se ajaisi Nicaraguan Venezuelan Chavezin, Bolivian Moralesin ja Kuuban Castron leiriin. Kun Morales allekirjoitti viime kuussa Havannassa Yhdysvaltojen lanseeraaman vapaakauppasopimuksen vaihtoehdon ALBAn, Ortega oli paikalla ja häntä juhlittiin jo etukäteen Nicaraguan seuraavana presidenttinä.

Nicaraguassa presidentiksi pääsee suoraan ensimmäiseltä kierrokselta keräämällä 35 prosenttia äänistä. Siinä on nyt kolme kertaa vaalit hävinneen Ortegan mahdollisuus, mutta vanha lähipiiriläinen ja Managuan ex-kaupunginjohtaja Herty Lewites tekee kaikkensa romuttaakseen tämän haaveen ja on koonnut taakseen vanhan 1980-luvun sandinistihallinnon merkittäviä nimiä. Liberaalit puolestaan ovat hekin hajalla, mutta on vain ajan kysymys kuinka kauan.

***

Tietoisuus kaikesta tästä on toki myös Benzin lausuntojen logiikan taustalla ja hänen kysymyksenasettelunsa on selvä; hän kysyy kaikilta kandidaateilta, mitä he aikovat tehdä peruskysymysten suhteen. Niin pitääkin, ovathan toki samat kysymykset esillä useita kertoja aiemminkin. Nyt kuitenkin kampanjoijat joutuvat kuitenkin lausumaan asiasta edes jotain ja kertomaan kansalaisille, mitä he aikovat näillä 500-600 miljoonalla eurolla vuosittain tehdä.

Summa ei ole pieni, jos sitä mitoittaa Nicaraguan vuosittaisiin vientituloihin, jotka ovat noin puolet enemmän. Tähän laskelmaan ei sisälly kansalaisjärjestöjen tekemää kehitysyhteistyötä, jonka suuruudesta liikkuu vain arvioita. Sen seuranta ja kohdennus on usein virallista apua vaikeampaa, ja lienee eräänlainen päänvaiva Suomenkin ulkoministeriön kehitysyhteistyön kansalaisjärjestöyksikölle päättää laittaako sata tuhatta euroa Kuurojen liiton työn avustamiseen Mosambikissa vai kymmenen tuhatta katulapsityöhön Nicaraguan Managuassa.

Mitähän sitten pitäisi oikein tehdä? Tuhannen taalan kysymys kaikille kehitysyhteistyötä tekeville tahoille, myös Kepalle, joka hyvin pienellä toimintabudjetilla haluaa Nicaraguassakin tehdä jotain ja jonka rahoituslähde on sama kuin lähetystöllä eli suomalaiset veronmaksajat. Kepan etuna on sen pienuus ja suorempi suhde sekä paikallisiin toteuttajiin että avunsaajiin, mikä tekee helpommaksi rahankäytön seurannan ja tulosten arvioinnin - vaikka sekään ei ole aina helppo tehtävä.

***

Miksi sitten mitään ei tapahdu näillä Benzin mainitsemilla sektoreilla, jotka ovat elintärkeitä maan tulevaisuutta ajatellen? Miksi vajaan kuuden miljoonan ihmisen maassa on vajaat miljoona lasta, jotka eivät käy koulua ja lukutaitoprosentti on tipahtanut 70-80 prosentin paikkeille. Maan tulevaisuuden kannalta se on katastrofi. Jos Benziin on luottamista, niin sen koommin budjetti- kuin sektoriapukaan ei paranna tilannetta.

Eikö juuri näiden asioiden järjestämistä pidetä esimerkiksi yhtenä Suomen ja suomalaisuuden nykyisen menestyksen julkisena salaisuutena? Useat paikalliset kehitysyhteistyökonsultit käyttävät usein suomalaisen toiminnan ja menestyksen mittareina juuri koulutusta, joka talouskehityksen ja hyvän hallinnon myötä takaa ihmisille muun muassa säädyllisen terveydenhuollon.

Tuloksettomuus Nicaraguassa johtuu suurelta osin poliittisen päätöksenteon tavoista, joihin Suomikin yrittää vaikuttaa desentralisaatiota ja hyvää hallintoa tukevilla ohjelmillaan. Nicaragualainen poliittinen kulttuuri on vaikea tapaus ja sen perustekijöiden muuttaminen on enemmän kuin työn takana, varsinkin, kun mikään poliittisesti merkittävä ryhmä ei ole muutostarpeiden välttämättömyyden takana kuin ainoastaan juhlapuheissa.

Ja nyt se näkyy kun vaalit ovat ovella. Poliittisten ohjelmien esittämisen sijaan taistelua käydään siltä pohjalta, kuka tämän koko valtionhallinnon potin saa omakseen ensi vuonna ja jakaa sen kenenkin kanssa. Politiikan eliittiin kuuluvat perheet ovat pääosassa ja heidän mukanaan peliin tulee ajatus valtiosta lottovoittona, joka tarkoittaa nepotismia ja poliittisia kytkykauppoja. Tämän poliittisen perinteen kytkeminen Nicaraguasta näyttää olevan mahdotonta.

Suomen onni - tai onnettomuus - on se, että Nicaraguan ja Keski-Amerikan lähettiläämme puhuu EU:n äänellä heinäkuusta lähtien. Hyvä kysymys on, mitä hän tästä kaikesta sanoo, sillä Benzin lisäksi paikallisen median ristitulessa ovat tuuletellet toistaiseksi muut pohjoismaiset lähetystöt kriittisine mielipiteineen Suomen jäädessä statistin rooliin budjettiapunsa ja nyt liipaisimelle asetettujen sektoriohjelmiensa kanssa.


Kirjoittaja toimii tiedottajana Kepan Managuan-toimistossa. Kepan verkkokolumnistien esittämät mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.

Lisää tietoa aiheesta