Vieraskolumni

Nicaraguan on pakko muuttaa suuntaa

Jos Nicaragua ei panosta koulutukseen, ovat maan tulevaisuudennäkymät synkkiä.
Adolfo José Acevedo Vogl
12.2.2007

Adolfo José Acevedo Vogl Väestön nuoruus on Nicaraguassa silmiinpistävää: keski-ikä on 24 vuotta. YK:n mukaan vuonna 2005 nicaragualaisista 51 prosenttia oli alle 19-vuotiaita, siinä missä koko Latinalaisessa Amerikassa osuus oli keskimäärin 29 prosenttia. Tällä on merkitystä.

Koulutukseen suunnattujen varojen osuuden bruttokansantuotteesta (BKT) pitäisi Nicaraguassa olla suhteessa suurempi kuin maissa, joissa kansa ei ole yhtä nuorta. Kuitenkin esimerkiksi Bolivia on yhtä köyhä kuin Nicaragua, mutta se satsaa kaikkiaan koulutukseen seitsemän prosenttia BKT:staan eli 88 Yhdysvaltain dollaria henkilöä kohden - Nicaraguassa osuudet ovat 4,5 prosenttia ja 46 dollaria.

On myös olemassa selkeästi Nicaraguaa köyhempiä maita, jotka laittavat resursseistaan suuremman osuuden peruskoulutukseen: Lesotho sijoittaa yhdeksän prosenttia, Kenia 7,2 prosenttia ja Malawi kuusi prosenttia BKT:staan koulutukseen.

Erityisen huolestuttavia Nicaraguan luvut ovat, kun puhutaan ala-asteen jälkeisestä koulutuksesta. Harvat jatkavat koulua ala-asteen jälkeen, ja yläasteen ja lukion jo aloittaneistakin monet jättävät opintonsa kesken. Perusopetuksen jälkeinen koulutus on perheille kalliimpaa, ja vähän vanhempien lasten odotetaan usein tuovan kotiin tuloja.

Opetus-, kulttuuri- ja urheiluministeriön lukujen mukaan vain 4,4 nuorta kymmenestä kirjautuu yläaste- ja lukio-opetuksen piiriin, ja heistäkin vain noin 40 prosenttia onnistuu lopulta puurtamaan itselleen päästötodistuksen.

***

Nicaraguassa syntyvyys on laskussa, ja tämä näkyy työikäisten määrän kasvuna. Vuosina 1993-2005 niin sanotun aktiivisen kansanosan eli 15-64-vuotiaiden määrä nousi 51 prosentista 58,2 prosenttiin.

Teoriassa työikäisten kasvavalla joukolla voisi olla myönteisiä vaikutuksia talouteen. Suurempi määrä työntekijöitä voi johtaa nopeampaan pääoman kasvuun samalla kun pienempi määrä lapsia ja vanhuksia vähentää kuluja.

Tämä kuitenkin vaatisi työmahdollisuuksia ja kyvykästä työvoimaa. Nicaraguassa työmarkkinoille tulvivaa massaa odottavat lähinnä epävarmat ja epäviralliset työpaikat, usein itsensä työllistäminen ja huono tuottavuus. Heikosti koulutettu työvoima, jolle myös maksetaan erityisen huonosti, on kuin luotu näitä työpaikkoja varten.

Eriarvoinen yhteiskuntamme niittää sitä, mitä on kylvänyt: sulkiessamme pienituloisimpien kotien lapsilta - eli suurimmalta osalta maan lapsista - mahdollisuudet kattavaan ja laadukkaaseen peruskoulutukseen olemme luoneet tämän päivän kouluttamattoman työvoiman.

Tämä on pitkään vallalla olleen "kehitysmallin" tulos: taloudellisen kasvun kulmakivenä on ollut suhteellinen vahvuutemme eli heikosti koulutettu ja suuri työntekijöiden määrä, toisin sanoen todella matalat palkat. Talous, joka perustuu tällaiseen suhteelliseen etuun, ei voi yhtäkkiä kuvitella luovansa paremmin palkattuja työpaikkoja - jotka myös vaatisivat paremmin koulutettua työvoimaa.

Nykytilanteella selitetään myös usein koulutukseen suunnatun budjetin pienuus: miksi lisätä resursseja, jos talous ei kuitenkaan tuota töitä näin syntyvälle paremmin koulutetulle työvoimalle?

Noidankehä on valmis.

***

Työmarkkinoille tulevat nuoret on jo etukäteen tuomittu pysymään köyhinä epävarmojen töiden ja matalien palkkojen kurimuksessa. Vuoden 2005 väestölaskenta osoitti, että 63,6 prosenttia nicaragualaisista on käynyt vain ala-asteen tai ei ollenkaan koulua. Vain 19,8 prosenttia väestöstä on käynyt koulua 10 vuotta tai pidempään.

On selvää, ettei yhteiskuntamme tulevaisuus voi olla parempi kuin lastemme nykyhetki. Jättämällä lastemme perustarpeet huomiotta panttaamme heidän ja heidän perheidensä ja yhteisöjensä tulevaisuuden.

Nicaragua tarjoaa heikkoja näkymiä, eikä olekaan ihme, että suuri osa nuorista ilmoittaa haluavansa lähteä maasta. Kovassa globaalissa taloudessa edes pienet onnistumisen mahdollisuudet riippuvat siitä, onko ihminen onnistunut omaksumaan perustaidot uudesta teknologiasta ja muusta tarvittavasta osaamisesta.

Nicaraguan valtiovarainministeriö julkaisi tammikuun lopulla verkkosivuillaan alustavat tiedot vuoden 2006 budjettitoteutumasta. Tietojen mukaan opetus-, kulttuuri- ja urheiluministeriön koulutukseen käyttämä budjetti vuonna 2006 oli 143,8 miljoonaa dollaria eli vain 2,7 prosenttia BKT:sta. Vuonna 2005 ministeriön osuus oli 3,1 prosenttia.

Johtopäätös on selkeä: tarvitaan yli-inhimillisiä ponnistuksia, jotta Nicaraguan synkät tulevaisuudennäkymät saadaan muutettua.

Kirjoittaja on Nicaraguan kansalaisyhteiskunnan yhteistyöelimen, Coordinadora Civilin talouskomission jäsen. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.