Vieraskolumni

Nepalin koulut sodan varjossa

Päivi Ahonen
20.5.2002

KATHMANDU -- Puoli vuotta Nepaliin saapumisen jälkeen saan tilaisuuden tutustua maaseudun kouluihin paikan päällä. Kenttämatkoja on vaikea tehdä maassa, jossa maolaississit ja armeija taistelevat asein.

Läänit, joissa vierailemme, on luokiteltu turvallisiksi Nepalin levottomuuspesäkkeiden kartalla. Menemme kohti itää, lähelle Intian rajaa. Eniten levottomuuksia on lännessä 500 kilometrin päässä Kathmandusta.

Kouluvirastojen päälliköt ovat paikalla antamassa tietoa alueen koulujen ja opetuksen tilasta. Kouluihin tutustuminen onkin ohjelman tärkein osuus. Tarkoitus on myös katsastaa, miten hankkeemme rahoittamien koululuokkien rakentaminen edistyy.

Kouluviraston pihalla näemme, että uusien luokkien rakentaminen sujuu suunnitelmien mukaan. Paikalla on useita traktoreita, joihin on lastattu luokkien metallikehikkojen osia. Uudet luokkahuoneet ovat puoleksi tehdasvalmisteisia: maanjäristyksen kestävät metalliosat pystytetään kunnan insinöörin avustuksella, ja kyläläiset osallistuvat rakentamiseen. Rakentamisessa käytettävät tiilet valmistetaan paikallisesti.

***

Koulut toimivat kuumalla kaudella kello kuudesta puoleenpäivään, joten lähdemme kouluvierailuille aikaisin aamulla. Ensimmäisellä koululla lisäluokkien rakennukset odottavat ikkunoiden ja ovien pieliä. Luokkia on toiminnassa kuusi.

Oppilaita on kirjoilla yli 300, mutta paikalla on noin 180 oppilasta. Ihmettelemme, missä kaikki muut ovat. Tilastojen mukaan lähes 80 prosenttia ikäluokasta käy koulua.

Niin oppilaiden kuin opettajien poissaolot ovat kuitenkin kipeä ongelma. Maan lukutaitoprosentti on hieman yli 40, naisten huomattavasti alhaisempi kuin miesten. Poissaolojen syyksi kerrotaan meneillään oleva hääseremonioiden kausi ja kyläläisten köyhyys.

Kouluvirastossa olemme saaneet yhden selityksen köyhyydelle. Vaikka maaorjuus on Nepalissa lailla kielletty, Intian rajan läheisyydessä Terailla suurin osa väestöstä elää lähes maaorjuuden kaltaisissa oloissa. Virkailijan mukaan 10 prosenttia alueen yläluokasta omistaa maat, ja koko muu väestö tekee työtä heidän tiloillaan niukkaa korvausta vastaan. Yläluokka lähettää lapsensa yksityiskouluihin Kathmanduun. Alakasteihin kuuluvat köyhimmät vanhemmat tarvitsevat lapsensa työvoimaksi koteihinsa sillä välin, kun he itse tekevät työtä vieraan pelloilla.

Toinen kouluista on viisiluokkainen ala-asteen koulu. Joillakin oppilailla on repaleinen pieni kirjapino ja liitutaulu maassa edessään. Opettaja ei ole vielä tullut, joten lapset harjoittelevat Nepalin aakkosia itsekseen. Opettajan poissaoloille on kouluviraston päällikkö antanut selvitystä: "Opettajien palkat ovat pienet, ja koska tämä on maatalousvaltaista aluetta, opettajat harjoittavat myös maanviljelyä saadakseen lisätuloja."

Ensimmäisen luokan ongelmat tuntuvat Nepalissa ylitsepääsemättömiltä. Opettajapulan vuoksi alinta luokkaa opettaa usein epäpätevä, juuri itse koulusta valmistunut ”opettaja”. Useissa kouluissa yli puolet ensimmäisen luokan oppilaista saattaa olla luokalle jääneitä. Koska kertaajia on runsaasti, luokkien koko paisuu. Yli sadan oppilaan luokassa saattaa nähdä, että opettaja on joskus käyttänyt kädessään olevaa taulukeppiä oppilaiden ojentamiseen. Ruumiillinen rangaistus on Nepalin kouluissa edelleen tavallista.

***

Ylimääräisen ongelman opetuksen järjestämisen kannalta tuovat lukuisat paikalliset kielet. Maassa puhutaan noin 70:tä eri kieltä - ja lisäksi useita murteita. Opetusta annetaan nepaliksi, ja suurin osa oppikirjoista on nepalinkielisiä. Oppilailla, joiden äidinkieli ei ole nepal, on suuria vaikeuksia ymmärtää opetusta. Useat opettajat eivät myöskään osaa paikallisia kieliä ja he joutuvatkin opettelemaan uuden kielen alkeet saadessaan siirron alueelle, jonka kieltä he eivät hallitse. Opetustilanteissa he sitten yrittävät kääntää nepalinkielisten kirjojen tekstiä oppilaiden kielelle, kukin kykyjensä mukaan.

Kuulemme koulun johtajalta, että 12 koulun oppilasta saa opetushallinnon stipendin. Hankkeemme avulla alempien kastien lapset sekä tytöt voivat saada tukea, jotta vanhemmat voivat hankkia kyniä, vihkoja ja muita opetusvälineitä.

Stipendien määrä ei riitä alkuunkaan kertoo koulun johtaja. Tiedämme, että opetusministeriällä oli suunnitelmissa lisätä stipendien määrää, mutta muun muassa tätä tukimuotoa on leikattu, jotta on saatu varoja maan puolustusministeriölle ja armeijalle.

Koulu, johon ehdimme lähellä puolta päivää on nepalilaisittain hyväkuntoinen.
Tuhannen oppilaan koulussa on sekä ala-aste että alempi yläaste. Opettajia koulussa on 14. Käymme muutamissa luokissa, jotka ovat kaikki lähes kahden-kolmen suomalaisen luokan suuruisia. Oppilaat istuvat koulupuvuissaan neljän-viiden hengen penkeissä.

Opetusmenetelmä on perinteinen: opettaja puhuu ja oppilaat kuuntelevat. Rehtori kertoo, että ylimmän luokan oppilaista 107 osallistui tänä vuonna valtakunnalliseen loppukokeeseen. Noin 30 prosenttia osallistuvista läpäisee yleensä kokeen. Maan keskiarvo vaihtelee 40-50 prosentin välillä.

***

Nepalilaiset kollegat huolehtivat kenttämatkan aikana siitä, että tilaa jää myös opetussuunnitelman ulkopuolisille toiminnalle. Käymme työpäivien päätteeksi hindulaisissa temppeleissa ja ihailemme temppeleiden värikasta elämää.

Temppeleiden edessä myydään morsiamen ja sulhasen hääseremonioissa tarvittavia asusteita. Torvisoittajat ovat pukeutuneet kirkkaanpunaisiin takkeihin kulkueessa, jossa vihkipari tulee temppeliin saamaan hyvän onnen siunauksen liitolleen. Yli puolet avioliitoista Nepalissa solmitaan siten, että miehen suku etsii monimutkaisin jarjestelyin sopivan vaimon naimisiinmenoiässä olevalle suvun jäsenelle. Rakkausavioliittoja solmitaan jo kaupungeissa, mutta erityisesti maaseudulla järjestetty avioliitto on perinteen mukainen tapa.

Ainakin lyhyen vierailun perusteella näyttäisi siltä, että Terain kylien ja koulujen elämä sujuu niin kuin aina ennenkin - maan poliittisesta kriisistä huolimatta. Kysymme kouluviraston päällikölta, onko maolaiskriisi vaikuttanut elämään ja koulutyöhön hänen lääninsä alueella.

"Vähän – maan muihin alueisiin verrattuna. Kahdessa kylässa ovat maolaiset olleet ongelma. Myös armeija ja sotilaat ovat antaneet koulujen olla rauhassa. Armeija ei ole voinut takavarikoida autoamme kun meillä ei sellaista ole. Koulujakaan he eivat ole täälläpäin vaatineet käyttöönsä. Ehkä muita tiloja on riittävästi."