Vieraskolumni

Neljä vuotta Kepalla koordinaattorina

Marko Lehto
1.4.2002

Läksiäisiini saapui monenvärisiä ihmistä. Puheita pidettiin ja laulettiin. Erityisesti pidin kuna-intiaanin puheesta, jossa hän kertoi olevansa paikalla traditionaalisten johtajiensa määräyksestä. Se kertoi jotain siitä, miten Kepaa alueella arvostettiin.

Tykkäsin työstäni. Kun byrokratiaa oli saatu vähennettyä, niin aikaa jäi myös kehitysyhteistyöhön. Istuin kokouksissa, opiskelin jotta ymmärtäisin mitä niissä puhuttiin ja pidin puheita. Kauteni lopussa puhuin enemmän ja opiskelin vähemmän.

Matkustin paljon maaseudulla ja istuin pitkiä iltoja ihmisten kanssa, jotka eri dokumenteissa luokitellaan köyhiksi tai äärimmäisen köyhiksi. Itse en ollut köyhä, sillä sain kuukausipalkkaa ja sen sai nostaa asuntoni vierestä, Esson baarin pankkiautomaatista. Henkilökunta pilkkasi, että joka kuukausi sitä nousee vähemmän. Euroa ei arvostettu.

Istuin paljon autonratissa ja opin vaihtamaan puhjenneen renkaan yhä nopeammin. Tein kaikkea. Mikään ei ollut minulle vierasta, inhimillinenkään. Olipa upeasti sanottu. Sitaatti olikin lainattu Jari Tervolta. Työ oli kuitenkin monipuolista ja sitä riitti.

Olin sairaana, sain tikkejä ja pääsin lopulta Auroran sairaalan potilasrekisteriin. Kaveritkin alkoi kotikaupunkini kulmabaarissa puhumaan, "sillä se vasta kovat taudit on ollut" ja statukseni suomalaisena taudinkertojana nousi monta pykälää. Olin ylpeä ja näytin pyydettäessä arpia.

Nicaraguakin muuttui työvuosieni aikana. Bensa-asemien määrä kasvoi ja yksi ravintola ryhtyi tarjoamaan kasvisruokaa. Itse en siihen sortunut vaan nautin yhä satakertakeitostani maanantaisin. En pitänyt sen mausta, mutta pidin siitä juttuna. Mietin joskus toimiko sama selitys Nicaraguassa oleskelulleni. Kävin kesällä Suomessa ja huomasin, ettei makuaistissani ollut vikaa. Pidin myös Nicaraguan mausta.

Osasin valita oikeita ihmisiä ympärilleni. Suomi voitti vihdoin Ruotsin viikottaisessa sählyturnauksessa. Haasteeksi jäi vielä jalkapallojoukkueen kokoaminen. Suomalaisia ei kuitenkaan maasta tarpeeksi löytynyt. Tein ratkaisuni ja vaihdoin työpaikakseni Euroopan unionin. Siellä pelaajia riitti.