Vieraskolumni

Neitsyyden palauttamisoperaatio

Kepan vieraskolumnisti Haneen Jameel kertoo pysäyttävän tositarinan neitsyyden ihannoinnista ja siitä, mitä naiset joutuvat käymään läpi Irakissa, jotta avioliiton ulkopuolinen seksi ei paljastuisi.
Haneen Jameel
27.4.2018

Olen ihminen. Lihaa ja verta. Tunteita ja vaistoja. Myötätuntoa ja rakkautta. Olen myös vanki, tapojen ja perinteiden vanki. Ja jos olen tehnyt syntiä, olen häpeällinen haureudentekijä, eikä virheilleni löydy muilta suvaitsevaisuutta.

Syntymästäni lähtien isäni ja äitini ovat kantaneet painavaa taakkaa, sillä tyttölapsi on tällaisissa Irakin kaltaisissa yhteiskunnissa suuri kuorma ja huolenaihe. Ja kun kasvoin, sitä suuremmaksi myös heidän taakkansa paisui. Kotikaupungissani on häpeällistä ja mahdotonta hyväksyä rakkautta, mutta siitä huolimatta minä rakastan ja olen tottelematon – kaikessa hiljaisuudessa. Kukaan ei vain saa tietää.

Kaikki tuijottavat mahani alapuolelle, sinne, mitä piilotan reisieni väliin. Kunniani ja hyveellisyyteni määritellään neitsyydelläni. Ei esimerkiksi rehellisyydellä. Kukaan ei tunnusta koulutustani ja tietojani, he kysyvät vain, milloin menen naimisiin. Kukaan ei kysy unelmistani.

Kerron sinulle nyt koettelemuksista, joita naiset tällä hetkellä kohtaavat Irakissa. En tarkoita kaikkia naisia, mutta hyvin monia. Kyseessä on rikos, jossa naiset ovat sekä syyllisiä että uhreja. Tämä nöyryytys vaikuttaa heihin ja heidän vartaloihinsa, mutta valitettavasti heidät silti naiset pakotetaan käymään läpi koko koettelemus kaikkine halventavine yksityiskohtineen. Me elämme 2000-lukua, ja edelleen kunniamurhia tapahtuu kotimaassani.

* * *

"Vartaloni on rekisteröity yhteiskunnan nimiin, ei omiin nimiini."

Elämme keinotekoisessa yhteiskunnassa, jossa minä näyttelen naisena viattoman roolia: ihmisen, joka ei tiedä seksuaalisuudesta mitään, ja muut ympärilläni uskovat näytelmäni.

Olen niin kaukana viattomuudesta kuin vain voi olla. Mutta olen myös näyttelijä, joka on loistava roolissaan, jota kieroutunut yhteiskuntani pakottaa minut näyttelemään. Kiroan yhteiskuntani joka ilta ennen nukkumaanmenoa, sillä vihaan tehopyhyyttä ja halveksin valheita, mutta silti minut pakotetaan valehtelemaan, jotta voin suojella henkeäni. En halua kuolla nuorena, sillä rakastan elämää ja haluan elää sitä niin kuin olen aina unelmoinut. Mutta vartaloni on rekisteröity yhteiskunnan nimiin, ei omiin nimiini.

Nykyisin ”feikki-immenkalvoja” saa kaikenlaisia malleja ja merkkejä, monet näistä ovat kiinalaisia ja japanilaisia tuotteita. Bagdadista niitä löytyy bulkkituotteina paikallisilta toreilta, ja niitä on myös varsin helppoa ostaa, vaikka tuotteet tuodaan maahan salaa. Nyt näistä väärennetyistä immenkalvoista on kuitenkin tullut turvaton vaihtoehto, sillä niitä käytetään niin laajalti, että jotkut miehet ovat oppineet paljastamaan väärennökset. Siispä olemme löytäneet korvaavan menetelmän.

Nyt sisäisestä tikkausoperaatiosta uuden immenkalvon luomiseksi, siis kirurgisesta toimenpiteestä, on tullut hyvin yleistä. Monet synnytyssairaaloissa työskentelevät hoitajat tekevät operaatioita kodeissaan tai erityisklinikoilla. On vain mentävä synnytysosastolle juttelemaan hoitajille yöaikaan, sopia hinta ja aika. Jos paikalle meneminen tuottaa hankaluuksia, monet saavat kontaktin hoitajiin myös sosiaalisessa mediassa.

Juuri tämän itsekin tein Suomesta käsin, kun eräs hyvin läheinen ystäväni otti minuun yhteyttä. Hän oli menettänyt neitsyytensä jo yhdelle miehelle, ja oli menossa naimisiin toisen kanssa – vain viiden päivän kuluttua.

* * *

"Toimenpide tapahtuisi jo huomenna. Muuten paranemiselle ennen yhdyntää ei jäisi riittävästi aikaa."

Kirjoitin viestin ja lähetin sen eteenpäin naisystävilleni Irakissa. Kerroin, että etsin sairaanhoitajaa, kätilöä tai naislääkäriä ystävälleni, joka ei ole enää neitsyt, mutta häät ovat seuraavalla viikolla ja tarvitsen nyt apua.

Alle kymmenessä minuutissa sain useita puhelinnumeroita. Eräs lääkäriystäväni Irakista lähetti minulle toisen lääkärin puhelinnumeron, jolle voisin soittaa ja tämä lääkäri puolestaan voisi antaa minulle erään naislääkärin yhteystiedot, joka voisi mahdollisesti toimittaa tämän pienen operaation.

Seuraava askel itse yhteystiedon saamisen jälkeen on vaikein. Vaikein siksi, koska naislääkärit eivät voi luottaa kaikkiin soittajiin: sinulla on oltava suosituksia muilta henkilöiltä. Ja suostutteluun sisältyy myös paljon anelua, itkua, valitusta ja kiroilua uskotellaksesi, että rakastajasi tai entinen kihlattusi on ainoa, joka vartaloosi on koskenut, ja että lukuisien yritysten jälkeen hän pakotti sinut tahtoonsa ja menettämään neitsyytesi. Et voi ikinä kertoa, että oikeastaan oma halusi ajoi sinut tekemään, mitä teit.

Ystäväni ei onnistunut tässä vaikeimmassa osiossa, vaikka hän soitti kaikkiin antamiini numeroihin, hän ei onnistunut vakuuttamaan hoitajia. Niinpä minä autoin – käyttämällä väärennettyä Facebook-tiliä. Esitin naista, joka on joutunut entisen poikaystävänsä uhriksi ja menettänyt neitsyytensä. Jouduin lähettämään viestin erään sairaanhoitajan läheiselle ystävälle ja anelin häntä auttamaan salaamaan tapahtuneen, sillä vanhempani tappaisivat minut, jos he saisivat tietää.

Nainen osoitti suurta sympatiaa ja antoi lopulta itse sairaanhoitajan puhelinnumeron. Annoin sen siveyden umpikujassa olevalle ystävälleni. Hän sai lopulta kontaktin hoitajaan, joka pyysi toimenpiteestä 1,5 miljoonaa Irakin dinaaria, eli noin 1000 euroa. Ystävälläni ei ollut tällaisia rahoja, joten hän soitti minulle itkien. Otin jälleen yhteyden hoitajan ystävään ja hoitaja suostui lopulta miljoonaan dinaarin eli noin 700 euron hintaan ja kertoi, että toimenpide tapahtuisi jo seuraavana päivänä. Muuten paranemiselle ennen yhdyntää ei jäisi riittävästi aikaa.

Kerroin tästä ystävälleni, ja hän oli todella iloinen. Myös minä olin helpottunut hänen puolestaan. Ystäväni meni seuraavana päivänä hoitajan luo ja toimenpide saatiin viimein tehtyä. Se kesti 30 minuuttia, josta 20 minuuttia meni paikalliseen puuduttamiseen ja vain 10 minuuttia itse tikkaukseen.

* * *

"Monet tarjosivat apuaan, vaikka virallisesti he tuomitsevat nämä teot halveksittavina."

Ystäväni meni naimisiin ja hänen miehensä uskoi, että hän oli neitsyt. Perhe oli tyytyväinen, ja heidän onnensa täytetty. Mutta entä jos toimenpidettä ei oltaisi saatukaan tehtyä asianmukaisesti? Ilo olisi muuttunut suruksi ja häät hautajaisiksi. Morsian kuolleeksi.

Erikoisinta tarinassani on se, kuinka monet tarjosivat apuaan, vaikka virallisesti he tuomitsevat nämä teot halveksittavina. Jos tämä nuori nainen ei olisi läheinen ystäväni, olisin kuullut loukkauksia ja mitä syvimpiä syytöksiä häntä kohtaan.

Sanonkin kaikille naisille täällä: siitä huolimatta, että vaaditte lisää vapauksia ja oikeuksia, te elätte vapaasti ja monet arabinaiset kadehtivat teitä, sillä te omistatte omat vartalonne.

En ole ikinä uskaltanut kirjoittaa näin arkaluontoisista aiheista irakilaisiin sanomalehtiin. Siellä sekä miehet että naiset tulkitsisivat, että lietson heidän tyttäriään aviorikoksiin ja haureuteen, vapauden nimissä.