Vieraskolumni

Narnian unioni

Kansallisvaltioiden taustalta löytyy edes illuusio eheästä kokonaisuudesta, mutta EU on pelkkä hallinnollinen yhteenliittymä.
Janne Zareff
6.5.2014

Eurovaalit lähestyvät ja ehdokkaat vähintään kuopivat malttamattomina lähtökuopissaan, elleivät jo ole pinkaisseet radalle. Kansa odottaa vaaleja jossain määrin vähemmän innostuneena.

Euroopan parlamentin edustajiston valinta ei varsinaisesti ole koskaan aiheuttanut mitään ryntäystä uurnille. Jos tänä vuonna jonkinlainen piikki nähdään, sekin johtunee siitä, että niin monet haluavat kritisoida koko EU-järjestelmää äänestämällä ehdokkaita, jotka pyrkivät lopettamaan unionin.

Varsin monia äänioikeutettuja koko homma ei kuitenkaan voisi kovin paljoa vähempää kiinnostaa. Ja kun asiaa oikein ajattelee, olisi suorastaan outoa, jos kiinnostus (sympatiasta puhumattakaan) EU:ta kohtaan olisi yhtään suurempaa.

Kiinnostus edellyttää edes jonkinlaista käsitystä siitä, mikä kiinnostuksen kohde on. Ja EU jos mikä väistelee yrityksiä muodostaa käsitystä itsestään. Mistä oikeastaan edes puhutaan silloin kun puhutaan Euroopasta tai Euroopan unionista?

* * *

Sanalla "Eurooppa" on takanaan vahva perinne olla tarkoittamatta mitään. Tavallaan kyseessä on maanosa, mutta ollaanpa nyt rehellisiä: ei ole kovin kaksinen sellainen. Jos katsoo karttaa, huomaa pakostakin, että puhtaan maantieteellisesti esimerkiksi Grönlanti olisi paljon luontevampi maanosa kuin Eurooppa, joka on loppujen lopuksi vain eräs Aasian mantereen niemistä.

Maantieteellisiä syitä puhua Euroopasta maanosana ei oikeastaan ole. On ainoastaan poliittisia ja kulttuurisia syitä, jotka on haluttu luonnollistaa maantieteellä. Ylemmyydentunne suhteessa muuhun maailmaan on vaatinut kokonaan omaa maanosaa.

"Eurooppa" on olemassa omana kokonaisuutenaan pitkälti samalla tavalla kuin Narnia tai Mikä-mikä-maa. Se syntyy aina uudelleen niin kauan kuin siitä puhutaan. Puheen ulkopuolella ei kuitenkaan ole mitään aitoa kokonaisuutta.

Eipä sillä, ei esimerkiksi Euroopan yksittäisten kansallisvaltioiden taustalla juuri ole sen aidompia kokonaisuuksia. Niiden taustalta löytyy kuitenkin illuusio; riittävän suuren enemmistön jakama, epämääräinen, mutta voimakas kokemus eheästä kokonaisuudesta.

Euroopan unionilla ei ole tukenaan edes illuusiota yhtenäisyydestä. Se ei ole kansallisvaltion kaltainen kuvitteellinen yhteisö. Se ei ole minkäänlainen yhteisö. Kun Euroopan yhteisö EY lopetti 2009 ja jäljelle jäi vain unioni, oli se kenties koko järjestelmän rehellisin hetki.

* * *

Euroopan unioni on kokoelma hallintokoneistoja, joiden tehtävänä on hallinnoida Narniaa tai Mikä-mikä-maata. Ei ole suuri ihme, että monilla on vaikeuksia innostua tästä hallinnoinnista kovin paljon. Intohimoja unioni toki muutamissa herättää, mutta kuten sanottu, nämä intohimot ovat pääasiassa unionin vastaisia.

Kenties tämän unioni-inhon selittääkin osaltaan se, että yhteisön keinotekoisuus on niin selvästi näkyvillä. Olisiko niin, että EU muistuttaa meitä ikävällä tavalla siitä, miten keinotekoisia myös meitä lähempänä olevat yhteisöt viime kädessä ovat?

Tietysti vastustus saattaa juontaa suurelta osin myös ihan vain siitä, että EU:n päätöksenteossa ja päätöksissä myös on varsin paljon kritisoitavaa. Jos hallinto on niin monimutkaista, etteivät sitä ymmärrä kunnolla edes kaikki EU-valtuutetut, lienee kohtuutonta odottaa rivikansalaisen innostuvan.

Puhumattakaan siitä, että EU:n tekemät päätökset ovat saaneet etenkin viime aikoina osakseen varsin paljon kritiikkiä yksinkertaisesti tyhmästä talouspolitiikasta. Ihan syystä ja varsin asiantunteviltakin tahoilta.

* * *

Kritiikin myötä on tullut näkyviin EU:n tarinallinen heikkous. Vaikka kansallisvaltiossa hölmöiltäisiin talouden hoidossa, harvassa ovat ne äänet, jotka vaativat kansallisvaltion lakkauttamista tai oman alueen irrottamista kansallisvaltiosta. Kansallisvaltion asioita yritetään parantaa yksinkertaisesti hoitamalla asioita paremmin, koska valtio on yhteisö. Kuviteltu, mutta kuitenkin yhteisö.

EU on unioni, pelkkä hallinnollinen yhteenliittymä. Se on Narnian kaltainen mielikuvitusmaa ja myös näyttää siltä. Kansallisvaltio on samanlainen mielikuvitusmaa, muttei näytä siltä. Siksi kansallisvaltiot saavat asukkailtaan enemmän anteeksi ja selviävät pidempään kuin EU.

Eurovaaliehdokkaat ryntäävät siis rinta rinnan maaliviivaa kohti, mutta kansain katseet seuraavat kisaa vain laiskasti. Narnian valtataistelut jäävät etäisiksi lähes kaikille muille kuin niille, jotka toivovat 25. päivä toukokuuta löytävänsä oman lumotun vaatekaappinsa, joka avaa tien muilta suljettuun taikojen maahan.

Kirjoittaja on toimittaja. Kepan verkkokolumneissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia, eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa.