Vieraskolumni

Naiset, avain maailman ongelmiin?

Ai nyt pitäisi pelastaa itsemme lisäksi maailmakin? "Tyttöefektissä" riittää myös kritisoitavaa.
Anna C. Carella
1.2.2011

Naiset ovat nousseet yhä enenevässä määrin valokeilaan kansainvälisissä kehityshankkeissa. "Tyttöefekti" (the girl effect) on tästä hyvä esimerkki: se on kansainvälisesti tunnettu sanapari ja maailmanlaajuinen ilmiö, jonka puolesta puhujien mukaan naisiin kohdistuvat kehitysyhteistyöhankkeet onnistuvat, koska naiset todennäköisimmin huolehtivat perheistään ja yhteisöistään.

Vuoden 2009 Maailman talousfoorumissa tyttöefektipaneeli oli neljänneksi suosituin tapahtuma. Kehityssäätiö Nike Foundation perusti vuonna 2008 Girl Effect -nimisen ohjelman, joka on saanut paljon mediahuomiota. Nike Foundationin puheenjohtajan Maria Eitelin mukaan ohjelman tavoitteena on "poistaa maailman köyhyys investoimalla tyttöihin".

***

Vaikka kampanja näyttää taivaan lahjalta niille, jotka ovat työskennelleet naisten elämän parantamiseksi, se voi itse asiassa olla vahingollista. Tässä neljä syytä, miksi:

1. Se perustuu siihen ajatukseen, että naiset ovat syntyjään, olemuksellisesti huolehtivaisempia kuin miehet, ja että naisten luonnolliset vahvuudet ovat kotitöissä ja huolenpidossa. Tyttöefekti vaatii naisia kantamaan sekä kotitalouden että vaurastumisen kaksoistaakan sen sijaan, että se yrittäisi lisätä miesten osuutta kotitöissä.

Miksi haluaisimme vahvistaa käsityksiä "naisten töistä" ja "miesten töistä" väittämällä, että naiset ovat ovat parempia kotien haltijattaria? Miksemme keskittyisi niihin rakenteellisiin syihin, joiden tähden miehet eivät näytä olevan kiinnostuneita lastensa terveydestä ja koulutuksesta?

***

2. Kampanja väittää, että huomioon otetut naiset vastaavat 70 prosentista maataloustuotannosta. Naiset ovat hyödyntämätön taloudellinen voima, ja naiset voivat kiihdyttää kasvua ja edistystä joka sektorilla. Mutta kehitysmaiden naisilla on jo nyt suurempi edustus työväestöstä kuin teollisuusmaiden naisilla, ja silti kehitys junnaa paikallaan. Kun teollisuusmaat teollistuivat, naisten sijaan teknologiset edistysaskeleet ruokkivat niiden kasvua.

On myytti, että naisten osallistuminen toisi niin suuren kasvun, että se vetäisi köyhät maat köyhyydestä. Saavuttaakseen kestävän kasvun kehitysmaat eivät tarvitse naisia, jotka ottavat lainaa ostaakseen lehmiä. Ne tarvitsevat parempaa hallintoa ja paremmat ehdot käydä kauppaa rikkaiden maiden kanssa.

***

3. Tyttöefektissä taloudellisen kehityksen kohteena on talouden hyvinvointi naisten hyvinvoinnin sijaan: sukupuolten tasa-arvo ei ole siinä itseisarvo, vaan sen uskotaan syntyvän kehitysstrategian sivutuotteena. Tästä voi olla haittaa naisille arvaamattomilla tavoilla – esimerkiksi mikrolainojen on todettu joissain tapauksissa lisänneen kotiväkivaltaa. Kampanjoitsijat haluavat meidän uskovan, että kun naiset tuovat työllään lisätuloja perheelle, heidän itsemääräämisoikeutensa kasvaa. Todellisuudessa miehet saattavat kokea asemansa uhatuksi, jos kehitysohjelmat keskittyvät naisiin.

Kaikista alisteisimmassa asemassa naiset ovat kotonaan, mutta tyttöefekti ei ota kantaa kotiväkivaltaan, raiskauksiin, tuloeroihin tai niihin moniin muihin rakenteellisiin ongelmiin jotka ylläpitävät ja vahvistavat sukupuolten välistä syrjintää köyhissä maissa (ja rikkaissakin).

***

4. Tyttöefekti vahvistaa käsitystä siitä, että naiset ja kehitysmaiden ihmiset ylipäänsä tarvitsevat meitä pelastamaan heidät. Girl Effectin videossa (linkki alla) katsojaa pyydetään ajattelemaan tyttöä, joka elää köyhyydessä. Sen jälkeen sanan "GIRL" ympärillä alkaa pörrätä kärpäsiä, joka tuo mieleemme länsimaisten ihmisten usein käyttämän stereotyyppisen kuvan surullisista, köyhistä lapsista kehitysmaissa.

Tällaiset kuvat vahvistavat kahtiajakoa Lännen ja kehittymättömän, avusta riippuvaisen muun maailman välillä. Videossa länsimaalaiset kutsutaan "korjaamaan tilanne", ja sanotaan, että jos investoimme tyttöihin, muutamme historian suunnan. Tämä tekee länsimaalaisista tärkeämpiä toimijoita kuin niistä tytöistä, joita kampanjat väittävät voimaannuttavansa.

Kirjoittaja valmistelee politiikan tutkimuksen väitöskirjaa Vanderbiltin yliopistossa Yhdysvalloissa. Kepan verkkokolumneissa esitetyt mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta Kepan virallista kantaa. Teksti on julkaistu aiemmin Aidwatch-blogissa.