Vieraskolumni

Naisena Jaavalla

Anu Lounela
28.1.2002

YOGYAKARTA -- Keski-Jaavalla sijaitsevan Yogyakartan sulttaanikunnan hallitsijalla sulttaani Hamengkubowo X:lla on mielenkiintoinen rakastajar. Kaunis, vihreäsilmäinen ja ikinuori nainen on jokaisen jaavalaisen unelma: hän on meren kuningatar. Ratu Kidul, kuten häntä täällä kutsutaan, hallitsee Keski-Jaavan etelänpuoleista merta. Hänen valtakuntansa on laaja ja rikas, mutta myös pelottava. Suuria aaltoja apunaan käyttäen kuningatar koukkaa vihreävaatteisia nuoria miehiä meren alla sijaitsevaan palatsiinsa. Ei siis ihme, että keskijaavalaiset nuoret miehet kieltäytyvät käyttämästä vihreitä vaatteita merenrannalla.

Sulttaani ja kuningatar löysivät toisensa vuosisatoja sitten. Vaikka silloinen sulttaani oli yksi nykyisen sulttaanin esi-isistä, suhde rakastavaisten välillä jatkuu edelleen. Sulttaani voi tavata meren kuningatarta linnassaan. Joka vuosi hän käy antamassa lahjan kuningattarelle suuren rituaalin saattelemana. Siihen ei pelkkä kukkapuska riitäkään.

Voisi kuvitella, että naisena on hyvä olla Jaavalla. Ratu Kidulin esimerkki on rohkaiseva siinä mielessä, että hän ei ole mikään alistetun naisen esikuva. Mutta todellisuus on toisenlainen.

***
Muistan elävästi, kun eräs Merapi-tulivuoren juurella asuva jaavalainen nainen soitti ja pyysi, että etsisin hänelle lakiapua. Hänen miehensä oli jo monta kertaa hakannut hänet ja lapset mustelmille. Tilanne paheni entisestään, kun kävi ilmi, että miehellä oli rakastajar.

Rakastajar asui samassa kylässä ja oli raskaana. Vaimo pyysi eroa, jonka jälkeen mies hakkasi hänet jälleen ja kieltäytyi eroamasta. Tässä vaiheessa mies asui uuden rakastajattarensa luona suurimman osan ajasta, mutta kävi aina välillä hakkaamassa vaimoaan. Lopulta nainen ei enää kestänyt, vaan karkasi lastensa kanssa vanhempiensa kotiin.

Naisjärjestöltä saamansa avun turvin nainen sai lopulta haluamansa eron. Mutta millaista on eronneen naisen elämä Indonesiassa ja Jaavalla? Yleensä kamalaa. Eronneet naiset ovat epäilyttäviä: he eivät ole enää neitsyitä, mutta heillä ei ole myöskään aviomiestä. He ovat uhka naapuruston muille naisille. Tällaisesta uhasta selvitään yleensä levittämällä juoruja.

Pahansuopien huhujen ympäröiminä jotkut eronneet naiset suostuvat toiseksi vaimoksi. Toisena vaimonakaan ei ole mitenkään erityisen hyvä olla. Aviomies tulee käymään silloin kun huvittaa ja haluaa yleensä lapsen toiseltakin vaimoltaan. Nainen joutuu miltei yksin pitämään huolta lapsistaan. Toisena vaimona olemisessa on kuitenkin myös hyvät puolensa: naisen asema yhteiskunnassa on selvä ja juorut ympäristössä lakkaavat.

***
Istun usein naapurustomme naisten kanssa aamutuimaan tai auringon laskiessa tien varrella sijaitsevien puiden varjossa vahtimassa lapsia. Juttelemme niitä näitä. Miehiä ei näy koskaan. Jos mies vie lapsen ulos, hän tekee sen ehdottomasti yksin. Naiset juttelevat keskenään kaikki naapuruston asiat. Minun kanssani tosin jutellaan vain lasten kasvatuksesta: kuinka lapset syövät ja nukkuvat, tappelevat tai käyvät koulua.

Naiset heräävät aamulla ennen neljää laittamaan ruokaa perheelleen ja pesemään käsin päivän pyykit. Ruoan laittamisen ja siivoamisen lisäksi he hoitavat lapsiaan, kunnes pääsevät itse nukkumaan ehkä kymmenen maissa illalla.

Kuvittelevatko he koskaan, minkälaista olisi olla Ratu Kidul? En usko. Jaavalainen nainen yrittää selviytyä päivittäisistä töistään. Hän haluaa pitää miehensä niin hyväntuulisena, ettei tämä hakkaa - ja kasvattaa lapsistaan itselleen turvaa vanhuuden varalle. Ei siinä paljon ehdi ajatella myyttiä meren kuningattaresta.